♥152 Onnen kyyneleet

Pienet suuret ilot

 

Vietin viikonloppua mun mummon mökillä, ja Coda sai nauttia parista rennommasta päivästä. Codalla oli samalla myös "vuosihuolto", jossa sen jalat taivutettiin ja hampaat raspattiin. Sillä oli myös hieronta, ja sunnuntaina sitten äiti keventeli sillä rennosti. Mulla on nyt kerrottavana muutama varmastikin muille mitättömältä kuulostava asia, mutta mulle ne on aivan mielettömän isoja ilon aiheita :)

Ensimmäinen onnen aihe:

     Mun jalka alkaa olla paremmalla mallilla! Nyt monet varmasti miettivät että mitäs siinä oli, kun en ole siitä blogin puolella sen suuremmin huudellut. Kyse on kuitenkin tässä postauksessa mainitsemastani tippumisesta, jonka jälkeen mun nilkan sisäsyrjälle tapahtui jotain. Nimenomaan jotain, sillä lääkärit sanoi mulle vaan että se ei ole murtunut, ainakaan kunnolla, että odottele vaan. Joten ei ole kyllä mitää hajua mitä sille sitten tapahtui, mutta kipeä se oli, ja linkkasin sitä melko pahan näköisesti sen kaksi ja puoli kuukautta.

     Päivästä riippuen kipu oli lievempää, joskus taas painoa oli vaikeaa ladata jalalle edes sitä linkkaamisen vertaa. Onni on ollut alusta saakka se, ettei kipua ole tuntunut kertaakaan ratsastaessa, eikä jalan tilanne ole vaikuttanut ratsastukseeni kertaakaan negatiivisesti. Huonoja puolia on ollut lähinnä kipu, ja se etten ole pystynyt liikkumaan kun kävellen/linkaten, eli en ole voinut edetä jalkaisin kovinkaan nopeasti. Onneksi äiti on ollut mulla apuna, ja se on aina kävelyttänyt Codaa mm ennen ja jälkeen kuljetusten, kun en ole siihen itse pystynyt. Nyt kuitenkin, valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä!

     Olin siis mökillä viikonlopun, ja ihmettelin kun kukaan sukulainen ei ollut ihmetellyt miksi kävelen oudosti. Tämän reilun kahden kuukauden aikana nimittäin lähes jokainen tapaamani henkilö on kauhistellut, miksi linkkaan niin pahasti. Mietin että miten ne ei nää, vai enkö sitten linkkaakaan enää niin pahasti? Kokeilin varovasti rullata painoa päkiälle kävellessäni, ja huomasin etten tunne enää juuri ollenkaan kipua! Kävelin onnessani mökin pientä "olohuonetta" edes takasin, ja tuli oikeasti melkeen itku kun tajusin että jalka alkaa vihdoinkin parantua!

     Tänään kokeilin kävelyä uudestaan tällä "oikealla" tyylillä (jossa siis rullataan painoa aina päkiän yli), ja kyllä vaan, se onnistui lähes normaalisti! Laitoin heti Anulle whatsapissa videon, "Kato! Mä pystyn kävellä!!", kun se on kiinnittänyt siihen paljon huomiota mm kisareissuilla. Kun pääsin töistä kotiin, kokeilin varovasti hölkätä pieniä pätkiä suoraan, ja hölkkäsin varmaan 100x olkkari - keittiö väliä, kun tajusin että mä pystyn siihen, oikealla tekniikalla, eli ilman linkkausta, ja jopa lähes ilman kipua! Terveyttä todellakin oppii arvostamaan vasta sitten kun sen menettää, mutta mulla on nyt kyllä niin kiitollinen ja siunattu olo, ehkä mä vielä juoksen ja hölkkään myös kaarteissa :)

Toinen onnen aihe:

     Muutama viikko sitten Coda oli vähän huono ratsastaessa. Se ei mitenkään ontunut tai ollut ep, mutta liike oli vähän epänormaali ja tahmea. Kouluvalmentajan ihmetellessä asiaa myös, päätin että jokavuotisen huollon aika olisi heti Hangon kisojen jälkeen. Taivutuksen lisäksi Coda raspattiin, ja hierontakin osui sopivasti samoille vapaille. Mua vähän pelotti taivutuksen tulokset, koska Codalla on kuitenkin nyt kisakauden ollessa kuumimmillaan hypätty ihan kiitettävästi. Taivutukset oli kuitenkin ollut hyvät, ja sain taas yhden syyn enemmän olla kiitollinen. Jokaista päivää terveen hevosen kanssa täytyy arvostaa, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen.

Hangosta :)

Kolmas onnen aihe:

     Oon onnellinen vielä viimeisistä kesäloman hetkistä, ja toivon että saataisiin nauttia lämmöstä sitten syksymmällä, kun kesä on ollut niin sateinen. Oon kiitollinen mun perheestä, ja niiden tuesta, ilman mun vanhempia en olisi hevosenomistaja. Oon kiitollinen että mulla on noin hyvä hevonen, neljä ihanaa kissaa, ja koti johon oon aina tervetullut. Ensi kuussa täytän 18v, ja tiedän että myös sen jälkeen tuun saamaan tukea ja apua mun perheeltä aina kun tarvitsen. Haluun oppia sanomaan useemmin "kiitos!" , koska kukaan ei mun ajatuksia lue. Eletään kiitollisin mielin, koska meillä on oikeesti asiat ihan vaan jeesjees :)

Hyvää loppukesää kaikille!