Perjantai 27.11
Viime viikon lopussa käytiin siis Piia Pantsun silmän alla kahtena peräkkäisenä päivänä. Jos ensimmäiestä päivästä kertova postaus on jäänyt näkemättä, löydät sen täältä. Toisena päivänä keskityttiin enemmän ratatreeniin, jota ennen hypeltiin muutamaan otteeseen yksittäisiä esteitä ja tehtäviä.
Kiitos kuvista taas Taru Arolalle!
Toisena päivänä valmennus sujui huomattavasti paremmin, vaikka kerran tai pari Coda pääsi jännittymään ja juoksemaan ohi. Meidän valmennus alkoi kahdeksalta aamulla, joten herätys oli jo heti viiden jälkeen. Codan piti saada ruoka kuudelta, että hyppääminen kahdeksalta olisi mahalle terveellistä. Kun päästiin perille Ainoon, sisällä maneesissa oli jos jonkin näköistä nosturia ja konetta! Mentiin kuitenkin maneesiin kävelemään, ja laitettiin Coda siinä kuntoon koska meidän ryhmä oli aamun ensimmäinen. Kahdeksan maissa koneet onneksi poistuivat, mutta päädyn ravintolatiloja valmistettiin kuitenkin taas koko valmennuksen ajan.
Valmennus starttasi sileän verryttelyn jälkeen yksittäisillä hypyillä valko-vihreälle lankulle, jonka edessä oli puomi tukemassa oikeata ponnistuspaikkaa. Lankkua nostettiin hyppyjen välissä, ja lopulta se oli ratakorkeudessa n. 110cm tasolla. Sitten tultiin vähän teknisempää s-linjaa, johon kuului okseri, sarja, ja pysty. Tässä tuli pari mokaa mutta sitten päästiin siihen hyvin. Tämän jälkeen tultiin vähän jännemmistä elementeistä koottua linjaa pariin otteeseen, johon kuului pysty, viisi laukkaa ja sarja. Ensimmäisellä kerralla sain tukea jalalla aika paljon, mutta toinen kerta sujui jo hyvin. Siitä eteen päin alkoi sujumaan paremmin, ja radoilla pystyi jo hymyilemään. Radan kulun näettekin videolta, mutta omasta mielestä saatiin sujuvia ja kivoja ratoja. Loppuun hiottiin vielä kahta viimeistä linjaa, jotta päästiin tulemaan ne vieläkin tasaisemmin. Kokonaisuudessaan tästä toisesta päivästä jäi kuitenkin hyvä fiilis :)
Piia tykkäsi Codasta tosi paljon, ja oli toisen päivän antiin muutenkin ihan tyytyväinen. Saatiin korjattua virheitä, ja vaikka ei ihan omalla tasolla vielä suoritettukaan, päästiin ratsastamaan radat kunnialla läpi. Loppua kohden Coda alkoi tuntumaan taas enemmän omalta itseltään, ja se halusi mennä mun kanssa. Nyt kun paikka on tullut tutuksi, voi olla että ensi kerta sujuu vähän väremmän jännittyneissä merkeissä. Ensi kauden valmennuksi ja kisoja odotellen! Nyt kuitenkin treenit jatkuu läpi talven, rutiinia lisää niin eiköhän tämä tästä!
Saatiin valmennuksista paljon irti, ja oli ihan hyödyllistä päästä työstämään myös niitä ongelmakohtia. Kotona kun mitään ohimenoja ei koskaan ikinä tapahdu, niin niihin ei voi millään lailla puuttua. Kiitos Piia, Ratsastuskeskus Aino, Taru, ja vanhemmat :)