♥149 Jälleen kouluaitojen sisällä

Koulukisat 18.7

 

Lauantaina startattiin taas koulukisoissa Kellokoskella, ja mentiin tuttu ja turvallinen KN-special. En kyllä juurikaan haluaisi ulkopuolisissa koulukisoissa enää käydä, sillä onhan siinä aina oma vaivansa, ja kun me ei kuitenkaan mikään kouluratsukko olla. Ensi viikonloppuna kotitallillamme Rakella olisi ollut kisat, mutta mä olen ke-su Hangossa niin ne jäävät sitten välin. Se oli ainakin yksi syy ottaa osaa näihin Horsy Teamin järjestämiin koulukarkeloihin.

     Aamuherätys ei onneksi ollut aikaisin, ja heräilin ihan omaan tahtiin kahdentoista maissa. Mun startti oli vasta viideltä, joten aikaa oli hyvin tuhlattavaksi. Yksi isoimmista asioista mikä saa savun nousemaan mun korvista, on letitys. Muistan miten junnuna aina letitettiin poneja innoissamme, ja sain aina sykeröistä ihan mallikkaita. Codan harjassa on kuitenkin sellainen, että joko sykeröt ovat millin päässä toisistaan, taikka sitten niin paksuja että lettarit vaan katkeilee. Mä yritän ratkaista ongelman ohentamalla Codan harjaa ohennusaksilla, mutta silti homma tulee varmasti aina olemaan musta vähintäänkin kamalaa.

     Päästiin kuitenkin lopulta tuskaisen ja jokseenkin epäonnistuneen letitysrupeaman jälkeen lähtemään kisapaikalle, johon meiltä ajaa n. 10 min. Käytiin Emilian kanssa katsomassa yksi rata, jonka aikana vielä kertasin sitä mielessäni. Vaikka olen kyseisen ohjelman mennyt kymmeniä kertoja elämäsäni, pitää se kuitenkin tuoda aina uudestaan mieleen, etenkin kun edellisissä kisoissa ohjelma oli eri. Siitä sitten mentiin laittamaan Coda kuntoon, ja lähdin verryttelemään verkkakentälle.

Hienosti taas ohjat roikkuu ja jalka vaeltaa takana.

     Coda oli verkassa ihan normaali, vaikkakin kisakentän päädyssä olevassa verryttelyssä se oli vähän villi. Radan päässä sai siis odotella ja verkkailla kolme seuraavaa lähtijää, ja Coda otti melkoisesti kipinää yhdestä suokista kun se tömisi niin paljon :D Joka askellajista lensi perä, ja taisi se vähän pystyynkin hypätä siinä riekkuessaan. Nauratti vaan, ja tuli ihan Codan nuoruusvuodet mieleen.. Koitin kuitenkin saada aina tilanteen pian rauhalliseksi, ettei aiheutettaisi häiriötä muille verryttelijöille, tai etenkään suorittavalle ratsukolle. Hassu poika, en tiedä oliko se innoissaan vai kauhuissaa, mutta kuvien perusteella se halusi vaan äkkiä pois!

     Rata sujui ihan ok, isompia rikkoja ei ollut, ja porskutettiin melko tasaisesti eteenpäin. Ensimmäisessä loivassa tuli pieni tahtirikko laukalle, mutta muuten rata sujui melko okei. En kuitenkaan ymmärrä miksi en osaa ratsastaa yhtään normaaliin tapaan koulukisoissa! Jähmetyn vaan jotenkin, ja isoin ongelma mikä tulee nyt korjata jos joskus mielii tästä eteenpäin siirtyä, on valuva ohja. Ohja ei vaan pysy mulla kädessä, ja Coda pääsee sen vuoksi liian pitkään muotoon. HeB-luokissa se nyt ei niin vakavaa ole, mutta jos sitä HeA:ta haluaisi lähteä kokeilemaan, niin ohja on pysyttävä kädessä, ja hevonen paketissa.

linkki videoon

     Olin vähän pettynyt rataan, ja heti tuli taustajoukoista tiukkaa kommenttia miten rata ei ollut tosiaankaan parhaitamme. En kuitenkaan tuuppaile nuttura niin kireällä, että ottaisin asioista sen kummenpaa painetta. Ensi kerralla paremmin, ja mielellään kotikisoissa niin voi olla vähän rennommin mielin taas. Kotona järjestetyissä kisoissa ollaan kuitenkin aina saatu parempia prosenttejakin, niin vähän ankealta tuntuu lähteä reissaamaan muualle, ja saada vielä kotiinviemisiksi huonot prosentit. Saatiin joku reilu 56%, eikä sijoituskaan ollut kovin kaukana, mutta silti olisin saanut ratsastaa paljon jämäkämmin. Mun pitäisi ajatella kisoissa ratsastavani vaan Jonnan tai Empun valmennuksessa, ja kuvitella niiden kommentit mun päähän avuksi. Tollanen matkustelu on jo vähän last season.

     Saatiin paperilla kommenttia kivan rennosta ja tasaisesta menosta, mutta ratsastus olisi saanut olla tarkempaa ja täsmällisempää. Numerot pyörivät siinä 5 ja 6.5 paikkeilla, eikä saatu edes yhtään seiskaa, mutta ei se mitään. Ainahan onnistunut suoritus ja ruusuke motivoi paremmin jatkamaan eteenpäin, mutta toisaalta huonomman radan jälkeen haluaa näyttää että kyllä me parempaankin pystytään. Nyt vaan treeniä ja letityskurssia alle ennen seuraavaa kertaa, ja sitä ennen saadaan taas keskittyä kilpailemaan oman lajimme parissa. Enää pari päivää ennenkuin vadelmavene lähtee kohti hankoa, mukanaan Idde ja Coda, sekä Aasa ja Andrea. En malta odottaa, tulee varmasti upeat kisat, jotka käydään neljännellä tasolla yli 1200 osallistujan voimin :)

Kuvista kiitos Suvi Tuomelalle!