Treeniä ja vielä lisää treeniä
Perjantaina oltiin Hattel horsella Sanna Backlundin valmennuksessa, ja voi että mitten onnellinen voikaan ihminen olla! Meillä on tosiaan ollut vähän molemminpuolisia luottamusongelmia, mutta nyt ne saatiin toivottavasti lopulta kitkettyä pois. Molemmilla oli huikean kivaa, ja onnistumisen kokemus oli meille enemmän kuin tarpeellinen! Verryttelystä ja radoista on alla omat selostusvideot.
 |
| Hymy herkässä valmennuksen jälkeen! |
Tallilta lähdettiin ajelemaan viiden maissa, koska valmennus alkoi 18.30. Ei ollakaan ennen käyty valmennuksessa Hattelilla, koska Sanna on aina käynyt meillä (tai Riders Innissä). Coda kyttäsi aluksi kaikkea, ja pomppi talutellessa minne sattuu. Kun pääsin selkään, meno vähän tasaantui, mutta aluksi en mennyt kentän vieressä olevan leikkipaikan lähelle, etten provosoisi vapaan jäljiltä enegriaa täynnä olevaa Codaa enempää. Pikkuhiljaa sain sitä paremmin avuille, ja ihan hyvän tuntuiseksi! Ensimmäiseltä videolta näette verryttelyä, sekä työskentelyä pienempien esteiden ja kavalettien parissa :)
Muistakaa säätää laatuja mutterista!
Coda oli ihan menossa, joka tuli mulle iloisena yllätyksenä. Se oikeasti halusi hypätä, eikä tuntunut että joutuisin patistamaan sitä ollenkaan. Se nautti, ja niin nautin minäkin! Sanna sanoikin radalla, että "luota siihen, se on täysin luottamuksen arvoinen!" Kaikki esteet ylittyivät ilman ylimääräistä keskustelua, ja oli mielettömän kivaa hypätä yhteistyössä hevosen kanssa samaa määränpäätä tavoitellen. Alla olevalta videolta näkyy meidän radat!
Pystyin luottamaan Codaan kokoajan, ja se muhun. Yritin kaikkeni etten tee sille epäreiluja lähestymisiä, että olisin sen luottamuksen arvoinen. Me oltiin kuitenkin koko valmennuksen ajan tiimi, ja vaikka ulkopuolisen silmään tämä saattaa näyttää ihan perus valmennukselta, niin henkisellä tasolla merkitys oli mielettömän suuri. Ennen tätä pientä alamäen tynkää en osannut arvostaa näin paljon hyvää luottamussuhdetta esteillä, mutta nyt polun noustessa (ja toivottavasti pitkään jatkuessa) ylämäkeen, huomaa miten mielettömän hieno tunne se onkaan! Tästä voidaan taas jatkaa hyvillä mielin eteenpäin :)
ps. pahoittelut jos videolla ei näkynyt kokoajan ihan oikea ratsukko, sillä iskä kuvasi valmennuksen äitin ollessa rata-apuna :D kiitos kuitenkin kuvauksesta!
No oli kyllä alkukyttäilyjen jälkeen tasaisen näköistä! Pidä hauskaa siellä korkeella. ;)
VastaaPoistaKiitos paljon! Joo pitää aina nauttia hetkestä niin kauan kun sitä rittää ;D
Poista