Molempien itseluottamus takaisin
Tiistaina Sanna Backlund piti Riders Innissä rataharjoituksia, ja päästiin niihin onneksi lyhyellä varoitusajalla mukaan. Psyykkisistä syistä oli sekä mun, että Codan kannalta tärkeää päästä kyseiseen paikkaan takaisin mahdollisimman pian epäonnistuneiden kisojen jälkeen. Oltiin Hyvinkäällä puoli viiden maissa, ja Sanna sanoikin heti että voidaan mennä jo verryttelemään kentälle edellisten vielä hypätessä.
Coda oli vapaan jäljiltä aika vireänä, ja se luuli selkeästi olevansa kisoissa. Ravailun ja laukkojen jälkeen tultiin yksittäistä verryttelyestettä kahdeksikolla ensin pystynä, ja sitten okserina. Coda oli menossa vähän liikaa, mutta hyviäkin hyppyjä tuli. Mulla oli nyt ekaa kertaa ikinä hypätessä kannukset, ja Sanna sanoi että kannattaa jatkossakin pitää. Pakko siis oppia pitämään jalka paikoillaan, etenkin hypyssä. Sileällä en aijo sporria kuitenkaan käyttää, sillä oma jalka ei etenkään sileän puurtamisessa pysy vielä tarpeeksi paikallaan. Kuolaimesta saatiin kommenttia, että vaihto paksumpaan kolmipalaan -> pehmeämpään. Alla olevalta videolta pätkä sileänverryttelyä, sekä kaikki verkkahypyt.
linkki verryttelyvideoon
Paikanpäällä oli valmis yhdentoista esteen rata, joka oli numeroitu kuten kisoissakin. Tultiin rata kaksi kertaa, joista ensimmäinen kierros tuli melko villisti, mutta kuitenkin ihan hyvin. Toinen taas oli muuten parempi, mutta sarjaa edeltävän linjan tulin vahingossa viidellä askeleella kuuden sijasta. Sanna tokaisikin loppukommenteissa että "rehellisesti sanottuna en olisi edes uskonut että toi pääsee viidellä!" Vähän hymyilytti :-) Kuitenkin kuusi askeltahan siihen piti saada, ja korjattiin se linja sitten uudelleen. Lopuksi hyvin, ja se riitti. Alla olevassa videossa siis molemmat radat, sekä lopussa molempien ratojen kommentit järjestyksessä. Muistakaa säätää laatu hd:lle!
Sain kommenttia ihan oikeista asioista, joita tulee nyt korjata itsessäni. Mä en saa lähteä mukaan Codan vetokilpailuun, vaan mun pitää pysyä napakammin ryhdissä, ohjat kädessä. Kaulalla makoilu saa loppua, ja asetuksen kanssa tulee olla tarkkana, ettei etenkin sisä-asetus jää päälle. Sanna kuitenkin sanoi ettei mulla ole 110cm -tasolla mitään hätää, pitää vaan muistaa pysyä kokoajan rytmissä edeten kaarteissa tarpeeksi, jotta estettä kohti voi malttaa. Koitan keskittyä saamiini kotiläksyihin, ja toivon että oppisin toteuttamaan niitä käytännössä. Kun tempo, ryhti, tuntuma ja linja on kunnossa, tulee paikka kuin itsestään, eikä ponnistuspaikka näyttele edes niin suurta roolia kun nämä muut asiat ovat kunnossa.
Nämä onnistuneet fiilikset oli todella tärkeitä ainakin mulle, ja uskon että myös Codalle. Kisoissakaan
ongelma ei ollut itse vesimatossa, vaan siinä että olin jättänyt Codan jo
liian monesti yksin, eikä se yksinkertaisesti pelastanutkaan enää. Coda
muuttui siis pelastajasta normaaliksi hevoseksi, ja oman ratsastukseni
kannalta vaan hyvä asia, jos loppuisi vihdoin tämä matkustelu :D Tästä
eteenpäin taas oikein hyvillä fiiliksillä, ja seuraavat kisat on
luultavasti helatorstaina riihimäellä. Jos nyt ei mitään hälyyttävää tapahdu
ennen sitä, niin jatketaan 100cm ja 110cm -tasolla, joka on nyt tuntunut meille oikealta. Seuraava
suunnitelma sitten itseäni varten onkin opetella ratsastamaan :)
Hah katsoin tota yhden videon alkua, vähän alko hymyilyttää kun Sanna toisti ihan samaa litaniaa mitä mullekkin niin monesti :D Se hokenut tota samaa mulle niin monesti: "enemmän laukkaa, älä aseta".
VastaaPoistaHahha eikä :D Silleen "katoinko nyt mun omaa vai jonkun muun videota?" On tää esteratsastus hankalaa kun pitäisi niin monta asiaa muistaa samaan aikaan ;)!
Poista