♥125 Sannan rataharjoitus - Riders Inn

Molempien itseluottamus takaisin

 

Tiistaina Sanna Backlund piti Riders Innissä rataharjoituksia, ja päästiin niihin onneksi lyhyellä varoitusajalla mukaan. Psyykkisistä syistä oli sekä mun, että Codan kannalta tärkeää päästä kyseiseen paikkaan takaisin mahdollisimman pian epäonnistuneiden kisojen jälkeen. Oltiin Hyvinkäällä puoli viiden maissa, ja Sanna sanoikin heti että voidaan mennä jo verryttelemään kentälle edellisten vielä hypätessä.

Uusi miehekäs kisaloimi ♥

     Coda oli vapaan jäljiltä aika vireänä, ja se luuli selkeästi olevansa kisoissa. Ravailun ja laukkojen jälkeen tultiin yksittäistä verryttelyestettä kahdeksikolla ensin pystynä, ja sitten okserina. Coda oli menossa vähän liikaa, mutta hyviäkin hyppyjä tuli. Mulla oli nyt ekaa kertaa ikinä hypätessä kannukset, ja Sanna sanoi että kannattaa jatkossakin pitää. Pakko siis oppia pitämään jalka paikoillaan, etenkin hypyssä. Sileällä en aijo sporria kuitenkaan käyttää, sillä oma jalka ei etenkään sileän puurtamisessa pysy vielä tarpeeksi paikallaan. Kuolaimesta saatiin kommenttia, että vaihto paksumpaan kolmipalaan -> pehmeämpään. Alla olevalta videolta pätkä sileänverryttelyä, sekä kaikki verkkahypyt.

linkki verryttelyvideoon

     Paikanpäällä oli valmis yhdentoista esteen rata, joka oli numeroitu kuten kisoissakin. Tultiin rata kaksi kertaa, joista ensimmäinen kierros tuli melko villisti, mutta kuitenkin ihan hyvin. Toinen taas oli muuten parempi, mutta sarjaa edeltävän linjan tulin vahingossa viidellä askeleella kuuden sijasta. Sanna tokaisikin loppukommenteissa että "rehellisesti sanottuna en olisi edes uskonut että toi pääsee viidellä!" Vähän hymyilytti :-) Kuitenkin kuusi askeltahan siihen piti saada, ja korjattiin se linja sitten uudelleen. Lopuksi hyvin, ja se riitti. Alla olevassa videossa siis molemmat radat, sekä lopussa molempien ratojen kommentit järjestyksessä. Muistakaa säätää laatu hd:lle!

linkki ratavideoon

     Sain kommenttia ihan oikeista asioista, joita tulee nyt korjata itsessäni. Mä en saa lähteä mukaan Codan vetokilpailuun, vaan mun pitää pysyä napakammin ryhdissä, ohjat kädessä. Kaulalla makoilu saa loppua, ja asetuksen kanssa tulee olla tarkkana, ettei etenkin sisä-asetus jää päälle. Sanna kuitenkin sanoi ettei mulla ole 110cm -tasolla mitään hätää, pitää vaan muistaa pysyä kokoajan rytmissä edeten kaarteissa tarpeeksi, jotta estettä kohti voi malttaa. Koitan keskittyä saamiini kotiläksyihin, ja toivon että oppisin toteuttamaan niitä käytännössä. Kun tempo, ryhti, tuntuma ja linja on kunnossa, tulee paikka kuin itsestään, eikä ponnistuspaikka näyttele edes niin suurta roolia kun nämä muut asiat ovat kunnossa.

     Nämä onnistuneet fiilikset oli todella tärkeitä ainakin mulle, ja uskon että myös Codalle. Kisoissakaan ongelma ei ollut itse vesimatossa, vaan siinä että olin jättänyt Codan jo liian monesti yksin, eikä se yksinkertaisesti pelastanutkaan enää. Coda muuttui siis pelastajasta normaaliksi hevoseksi, ja oman ratsastukseni kannalta vaan hyvä asia, jos loppuisi vihdoin tämä matkustelu :D Tästä eteenpäin taas oikein hyvillä fiiliksillä, ja seuraavat kisat on luultavasti helatorstaina riihimäellä. Jos nyt ei mitään hälyyttävää tapahdu ennen sitä, niin jatketaan 100cm ja 110cm -tasolla, joka on nyt tuntunut meille oikealta. Seuraava suunnitelma sitten itseäni varten onkin opetella ratsastamaan :)

♥: Idde

♥124 Ilman satulaa

Kisojen jälkeinen sunnuntai

 

Postaus tulee pari päivää myöhässä, mutta sunnuntaina tallilla olikin oikea pikakäynti. En olekaan tainnut koskaan käydä niin pikaisesti tallilla, niin että olisin ratsastanut. Toki vapaapäivinä olen saattanut käydä vain tekemässä ruoat sun muuta, mutta ratsastuksineen n. tunti oli kyllä uusi "ennätys".

Tummista pilvistä huolimatta sää oli lämmin ja kiva :)

     Aamulla nukuin ihanasti pitkään, sitten hain äitille ja mulle oikeen kunnon mätöt hesestä, ja sen jälkeen makoilin sängyssä koneen kanssa. Sovittiin jo Emmankin kanssa yhteisestä maastoilusta ja kyydeistä, kunnes tajusin että mullahan on puoli seitsemältä psyykkisen valmentautumisen luento (joka oli ihan mielettömän hyvä!) Siinä vaiheessa kello oli jo puoli viisi, joten tulikin melko kiire lähteä. Äiti lähti sitten viemään mua vaikka olikin kipeänä, että pääsisin nopeammin kun mopolla ajaen. Pukemisen ja ajomatkan jälkeen olinkin tallilla siinä viiden maissa, ja päätin jättää satulan talliin nopeuttaakseni tallireissua.

     Aluksi käveltiin vaan kentällä, ja sitten ravailin vähän pidemmällä ohjalla. Tarkoitus oli vaan saada Codaa vähän kisojen jälkeen eteen - alas, samalla kun koitin pysyä hengissä Codan jättiravissa :D Ravailut sujui kuitenkin hyvin, ja olen satavarma että viimeaikojen salitreenillä ja muulla urheilulla on osansa asiaan. Jos teitä kiinnostaa, voisin tehdä aiheesta postauksen?
     Sitten otin muutaman kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan, ja Coda oli oikein kiva. Laukan jäkleiset ravit Coda kantoikin itseään jo ihan erilailla, ja sain paremman otteen koko touhuun. Joku päivä voisi ajan kanssa mennä ilman satulaa ihan kunnolla, ei sen aina tarvitse olla pelkkää hölköttelyä. Loppuravien ja -käyntien aikana halusin Codan venyttävän turpaansa kohti maata, jotta koko niska ja selkä sai venytystä. Oma selkäni sen sijaan on ihan jumissa tippumisen aiheuttamasta tärähdyksestä...

Menettekö te usein ilman satulaa?

Voisitteko kuvitella ihan kunnon treenin ilman penkkiä, vai tarkoittako se aina kevyempää hölkkää?

 

♥: Idde

♥123 Tulokset laskee kun lehmän häntä

Riders Inn Hyvinkää

 

No voihan nyt sanonko mikä... Eihän tää ole enään edes todellista! Riders Innissä mentiin 100cm ja 110cm, ja tulokset 1vp ja hyl. Mä en oikeesti aijo ottaa enää yhtäkään hylkyä ton hevosen kanssa.

kuvakaappaus videolta, 100cm.

     Metri sujui ihan kivasti. Kaksi edellistä olikin jäänyt pois niin piti sitten suoraan maneesin verkasta ravata kentälle ja samantien tervehtiä ja lähteä radalle. Videoltakin näkee että vähän kiire on tullut kuvaamisenkin kanssa, mutta ensimmäinen este on juuri ja juuri kerennyt mukaan. Rata oli ihan ok ja olin tosi tyytyväinen Codaan ettei se katsellut mitään vaikkei kerettykään radalla olemaan hetkeäkään ennen aloitusta. 1vp tosiaan siis ylitetystä enimmäisajasta, joka oli kaikissa luokissa melko tiukka.

 linkki

     Kymppi menikin sitten penkin alle ihan kunnolla. Tiesin että tää päivä tulee vielä joskus, mutta miksi just tänään, ja miksi just kisoissa. Coda kielsi. Coda on siis hevonen joka ei ole koskaan meillä ollessaan kieltänyt, mutta eipä se onneksi mikään maailmanloppu ollut vaikka kauhukuvat tästä ensimmäisestä kiellosta onkin päässä välillä pyörinyt. En kuitenkaan kieltoa osannut odottaa, ja sen kyllä huomasi kun sain syljeskellä Riders Innin valkoisia hiekkoja pois suustani. Noin metrin levyinen vesimatto oli tälläkertaa meille liikaa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

 linkki

     Mä oon tähän asti Codan kanssa kilpaillut aina vähän asenteella, että "hypätääs nyt toi este tosta, enkai mä täällä selässä vaan häitse sua?" Tämä johtuu siitä, että Coda on meistä se parempi, ja se on antanut mulle paljon virheitä anteeksi. Nyt on kuitenkin aika alkaa ihan itse ratsastamaan, ja tekemään niitä päätöksiä. Jos Coda tekee jotain, mitä en hyväksy, saan mä vähän käskeä sitä. Ei se siitä rikki mene, jos vähän komentaa! Jatkossa laitan myös kannukset kisoihin, vaikka en niitä kotona tykkääkään käyttää. Tuloslista saa nyt luvan kääntyä taas nousujohteiseksi, sillä tälläisiä tuloksia en enään sulata!

110cm

♥: Idde

♥122 Minäkö outo?

10 + 1 sääntöä

 

Ajattelin tarttua Rosannen haasteeseen, joten nyt te saatte kuulla mun outoja tapoja! En kuitenkaan keksinyt viimeistä, joten tässä kymmenen faktaa minusta:

1. Kadulla kävellessä musta välillä tuntuu että toinen jalka on painavempi, ja tätä painavuutta lisää esim. tummemmat tai koholla olevat kohdat maassa. Jos oikea jalka on astunut enemmän tummiin laattoihin, pitää vasemmalla astua myös, jotta jalat on tasapainossa. Vaihtoehtoisesti painoa voi "lisätä" myös hyppimällä yhdellä jalalla.

2. Keitetty kananmuna on aina pakko huuhdella kuorimisen jälkeen ennen sen syömistä.

3. Yritän aina vähentää tiskejä (koska mun pitää tyhjentää tiskikone) mm. siten, että voitelun jälkeen jätän veitsen pöydälle, että sitä voisi käyttää myöhemmin uudestaan. En kuitenkaan koskaan ole käyttänyt käytettyä veistä uudestaan, enkä siihen pystyisikään.

4. Pelkään hämähäkkejä maailman eniten. Alan jo tärisemään pelkän kuvan näkemisestä, ja alan myös helposti itkemään hämähäkin nähdessäni (jota välttelen julkisilla paikoilla). Tallin vessassa on usein hämähäkkejä, ja mun on pakko tutkia vessa kymmeniä kertoja ennenkun uskallan mennä sinne. Jos jossain katonrajassa sattuu hämähäkki olemaan, mun on pakko tuijottaa sitä koko vessassa olo ajan, ettei se vaan liiku, koska parempi jos tiedän missä se on, kun että se olisi mun kanssa samassa tilassa mun tietämättä missä.

5. Salilla ollessani juoksumaton vauhdin täytyy olla tasa- tai puolikkaassa lukemassa. esimerkiksi 9.0 tai 9.5 jne.

6. Vähän sama kun edellinen, mutta radio on myös pakko olla esim, 5, 10, 15... hätätapauksessa myös 3, 8, 13 käy, mutta mm. 1,2,4,6,7,9 ei käy missään nimessä :D

7. Taas samaa kun edelliset kaksi, mutta telkkarin volume pitää olla samoissa kun radion ^

8. En voi sietää kultaista. Siis itselläni, muille kyllä sopii, joskus, kai. Hopea on musta aivan ihana "väri", mutta kultainen ei vaan jotenkin iske mulle. Tämä ei toki tarkoita että en haluaisi voittaa/ kultaista voittomitallia, tottakai, mutta hopea on silti hienompi.

9. Dippaan aina hesessä tms ranskiksia pirtelöön ja/tai pehmikseen. Musta tää ei oo kyllä yhtään outoa, mutta jotkut on sanonut että olisi :D

10. Sitten tää viimeinen on ehkä kaikista oudoin, ja vaikein selittää... Aina kun oon auton kyydissä (etupenkillä), niin mun pikkuvarpaat liikkuu liikenteen mukana silleen jännästi kokoajan. Pikkuvarpaat nousee aina kengänpohjasta ilmaan kun tien reunassa on vaikka pylväitä, tolppia ja aitoja jne. Pikkuvarpaat liikkuu siis kokoajan, mutta tämä on kyllä viimevuosina muuttunut vähemmän pakonomaiseksi, enkä tee tätä automaattisesti läheskään niin paljon kun ennen!

 

Tässä muutamia juttuja musta, oliko joku noista muka outo?

 

♥: Idde

♥121 Hiekan maistelua ja sijoittumista Ypäjällä

No johan oli kisat

 

Tänään oltiin Ypäjällä, ja luokat oli siis 100cm ja 110cm. Jos joku on equipesta kurkannut jo, niin metristä otettiin hylky ja kympistä sijoitus. Heti alkuun: Coda suoritti paremmin kuin hyvin, en voisi parempaa hevosta itselleni kuvitellakaan ♥

      100cm ei sujunut ihan kun strömssöössä, mutta kaikesta sitä oppii. Tosiaan päästiin radalla kakkosesteelle saakka, jonka jälkeen matka tyssäsi. Ykköseltä kakkoselle väli oli sen verran pitkä, etten ollut mitään laukka-askelia siihen erikseen suunnitellut, näin etäisyyden kaukaa, ja lähdin sitten ratsastamaan siihen. En halunnut nykiä hevosta, mutta oikea ratkaisu olisi ollut kauniisti malttaa yksi askel lisää. Heh hyvähän se jälkeenpäin sanoa!

     Itse olin sitten lähdössä hyppyyn vähän kaukaa, mutta Coda ottikin vielä puolikkaan askeleen ja nappasi yläpuomin mukaansa. Mentiin siis lähestulkoon kakkosesta läpi, ja mulla oli tasapaino jo horjahtanut siinä, kun olin lähdössä hyppyyn. Coda tekee kotonakin sitä, että puomin ottaessaan se "säikähtää" sitä ja ottaa muutaman isomman laukka-askelen perään. Nytkin se teki saman, ja mä olin jo siinä vaiheessa kokonaan hevosen oikealla puolella. Coda otti pienen spurtin verkkaa kohti, ja meikäläinen tippui kauniissa kaaressa Haimi-hallin ruskeaan hiekkaan.

     Vähän jo tässä vaiheessa naurattaa koko juttu, mutta voin sanoa ettei kyllä siinä vaiheessa ihan kauheasti naurattanut :D Menin sitten heti selkään ja hyppäsin verkassa yhden pystyn. Eipä Coda onneksi itseensä ottanut, mutta voin sanoa että melko harvassa on hevoset jotka tollaisesta paikasta vaan "hymy huulilla" hyppää. Coda on vaan niin kultaa! Alla video tästä huikeat muutaman sekuntin kestäneestä radasta, mutta hei, ykköselle ihan hyvin ;)

 

 linkki

     110cm sujuikin sitten onneksi hyvin. Näin jälkikäteen spekuloiden uskon, että metrikin olisi sujunut hyvin ilman tuota "episodia", koska Coda oli kokoajan hyvä ratsastaa. Harmituksen jälkeen kasasin itseni, ja mietin että oikeesti mulla on nyt kaksi vaihtoehtoa, joko mä ryhdistäydyn, tai lähden kotiin. Näin hypoteettisella tasolla tietenkin, eikä mennyt montaa sekunttia kun lähdin reippaasti kävelemään kympin rataa päättäen vahvasti että "nyt kyllä onnistuu!"

     Rata oli aika hyvä, ja vaikka pari paikkaa tuli vähän lähelle, olen tosi tyytyväinen :) Coda oli taas ihan huippu, ja saatiin meidän ensimmäinen 0/0 110cm-tasolta. Lisäksi ensimmäinen uusinta tällä kaudella, ja lopulta päädyttiin sijalle 7. Vihreä TeHon ruusuke, ja kiva navyn värinen ratsastuspaita lähti siis onnistuneen fiiliksen seuraksi kotimatkalle! Tämän enempää en rupea yksityiskohtia omista mietteistäni kertomaan, sillä alla näkyvältä videolta voitte muodostaa oman mielipiteen radasta.

 

linkki 

     Päällimmäisenä mulle jäi tosi hyvä fiilis kaikesta huolimatta. Sain vaan taas huomata miten kiva hevonen Coda oikeasti on, kun sillä riittää kärsivällisyys tälläisen amatöörin kanssa! Joku herkempi tamma olisi voinut hyvin vetää liinat lopullisesti kiinni, ja sanoa että hyppääppä jatkossa vaan keskenäsi. Kisat oli kokonaisuudessaan taas oikein hyvin järjestetty, ja kaikki sujui niinkuin pitikin. Jotkut aina ihmettelee, miten jaksetaan ajaa ypäjälle asti kisoihin, mutta hyvin järjestetyt kilpailut hyvillä pohjilla on aina sen arvoista.

     Kympin jälkeen käytiin Codan kanssa metsätiellä kävelemässä, jossa vastaan tuli hurja valjakkohevonen. Coda katsoi kärryjä silmät suurena, ja ohjasin sen tien reunaan jotta valjakko pääsisi ohi. Hauskinta koko tilanteessa oli se, että valjakkohevonen pelkäsi Codaa enemmän kuin Coda sitä, ja sen kuski vaan rauhoitteli että "houhou, ei sitä ratsua tarvitse pelätä!" :D Siihen se hauskuus sitten loppuikin kun mies lätkäisi ohjaksilla hevosta niin, että se laukkasi pois paikalta ja Coda pomppasi sydän kurkussa pusikkoon. Onneksi sain sen pysäytettyä ennen kivikkoa, eikä sen jaloille käynyt kuinkaan. Okei myönnetään, tämäkin tilanne näin jälkikäteen naurattaa hieman! Siitä sitten lähdettiin syömään eväitä, kun pudottiin seitsemänneksi, eikä tarvinnut lähteä enää kunniakierrokselle höyryämään.

Coda halusi vaan pusutella ja syödä mun ruokia omien heiniensä sijasta :D

     Heitettiin Codalle kylmäyssuojat jalkaan, syötiin, juotiin, juteltiin ja pusuteltiin. Sitten vaihdettiin kuljetuskamat päälle ja lähdettiin ajelemaan kotiin. Tallilla sitten hoidettiin vielä Codaa ja kamoja, ja poika pääsi vielä nautiskelemaan ihanasta ilmasta tarhaan. Aluksi se kävi nakuna piehtaroimassa, ja sitten heitettiin harjauksen kautta ohut loimi niskaan. Coda oli itseensä selkeästi tyytyväinen, ja niin saa todellakin ollakin :)

♥: Idde