♥127 Videopostaus Warwick McLeanin valmennuksesta

Huipun silmän alla

Eilen maanantaina suunnattiin trailerin nokka kohti Kirkkonummea, sillä meillä oli Warwick McLeanin kouluvalmennus. Oli hienoa päästä mukaan :) Pidemmittä puheitta, tein päivästä videopostauksen, toivottavasti tykkäätte!

 Linkki videoon

♥: Idde

♥126 Tuuppailua ja heräteostoksia

Viikonlopun kuulumiset

 

Perjantaina mulla oli Empun kouluvalmennus, ja Coda oli aika kivan tuntuinen! Jonnan valkut ollaankin nyt missattu viimeiset kaksi kertaa estejuttujen takia... Mehän siis äitin kanssa käydään omilla kouluvalkuilla, Jonnalla ja Marialla, sekä molemmat vuoronperään Empulla. Ja kyllä, meille riittäisi varsin hyvin yksi valmentaja, mutta meidän valmentajat ei kukaan pääse yli yhtä kertaa viikossa paikalle, joten sen vuoksi sileän puolta vahtii useampi silmäpari :)

     Kuten olenkin monesti täällä jo maininnut, Empun valkut kestää puoli tuntia. Alkuverryttely suoritetaan siis itsenäisesti, ja tänään mentiin Codan kanssa ensin pieni kävelylenkki radalla. Sitten siirryttiin kentän puolelle ravailemaan ja laukkailemaan. Heppa tunntui oikein hyvältä, kuten aina vapaan jälkeen. Sitten aloitettiin valmennus, ja pikkuhiljaa taas Coda alkoi liikkua paremmassa paketissa.

     Codalla oli myös aijemmin päivällä kengitys, johon Emilia sen ystävällisesti vei (sisälle talliin tarhasta siis). Coda ei kuitenkaan ole hevonen joka reagoisi kintuillaan herkemmin tuollaisiin juttuihin (kopkop), joten valmennus uskallettiin ottaa samalle päivälle. Kaviot näytti taas oikein hyviltä, eikä kenkiäkään ole koskaan pojalta lennellyt. Hokinreijät tekivät paluun kesän nurmikisoja odotellessa :)

LINKKI VIDEOON!

     Valmennuksen jälkeen heitettiin Codalle kylmät jalkaan, fleece selkään, ja lähdettiin käymään Jokelan raudassa. Nimi vään hämää, mutta ihan heppaostoksille lähdettiin. Mentiin tosiaan ostamaan paksumpia kuolaimia, koska Sanna sanoi että sellaiset tulisi hankkia. Oltiin kyllä itsekin jo mietitty pehmeämpää, ja nyt sitten mentiin katsomaan millaiset olisi hyvät. Paksua (18mm) kolmipalaa ei hopeana ollut meidän ponisuun koossa saatavilla, ja kultaista, no, sitä en pysty vilkaistakaan.

     Vastaan tuli kuitenkin melko mielenkiintoinen kolmipala, joka oli reilusti paksumpi kuin nykyinen, ja se "pyöri". Kolmipalan keskimmäinen osa oli siis keskeltä "katki", ja se pystyi pyörimään kun kuolain ei ollut suitsissa kiinni. Kiinni ollessaan taas sivuttaisliike on erittäin pieni, ja kuolain käy myyjän mukaan herkkäsuisemmillekin tapauksille. Idea on minun ymmärryksen mukaan siinä, että jos otat ohjasotteen vaikka oikealta, ei vaikutus tunnu vasemmalla niin voimakkaasti. En osaa paremmin selittää, mutta toivottavasti kuvat selventävät hieman! Käyttökokemuksia jaan sitten testauksen jälkeen.

     Heräteostoksilta ei tietenkään vältytty, mutta onneksi harmikseni mulla ei ollut enempää rahaa mukana, joten pari pikku juttua vaan lähti matkaan. Äiti halusi ostaa piikkisuan, ja mä tietenkin valitsin sen, eli pinkki sukahan sieltä tuli mukaan :D Sitten mun oli pakko saada ihan mielettömän hieno Glen Gordonin korvahuppu, milläs muullakaan kun pinkillä reunalla, hupsis. Huppu on siis musta, ja hupun sekä GG:n logon reuna on pinkkejä, logo on sisältä hopea, jossa on glitteriä :)

     Viikonloppu on kokonaisuudessaan sujunut ihan hyvin, ja Coda on ollut kiva! Lauantaina mentiin ypäjälle katsomaan kisoja, joo ainoita kisavapaita viikonloppuja niin me ajetaan yli kaksi tuntia vain katsomaan muiden kisoja :D Ei siinä, oli mukava päivä, ja tänään vietetäänkin sitten porukalla äitienpäivää, hyvää äitienpäivää kaikille ♥

♥: Idde

♥125 Sannan rataharjoitus - Riders Inn

Molempien itseluottamus takaisin

 

Tiistaina Sanna Backlund piti Riders Innissä rataharjoituksia, ja päästiin niihin onneksi lyhyellä varoitusajalla mukaan. Psyykkisistä syistä oli sekä mun, että Codan kannalta tärkeää päästä kyseiseen paikkaan takaisin mahdollisimman pian epäonnistuneiden kisojen jälkeen. Oltiin Hyvinkäällä puoli viiden maissa, ja Sanna sanoikin heti että voidaan mennä jo verryttelemään kentälle edellisten vielä hypätessä.

Uusi miehekäs kisaloimi ♥

     Coda oli vapaan jäljiltä aika vireänä, ja se luuli selkeästi olevansa kisoissa. Ravailun ja laukkojen jälkeen tultiin yksittäistä verryttelyestettä kahdeksikolla ensin pystynä, ja sitten okserina. Coda oli menossa vähän liikaa, mutta hyviäkin hyppyjä tuli. Mulla oli nyt ekaa kertaa ikinä hypätessä kannukset, ja Sanna sanoi että kannattaa jatkossakin pitää. Pakko siis oppia pitämään jalka paikoillaan, etenkin hypyssä. Sileällä en aijo sporria kuitenkaan käyttää, sillä oma jalka ei etenkään sileän puurtamisessa pysy vielä tarpeeksi paikallaan. Kuolaimesta saatiin kommenttia, että vaihto paksumpaan kolmipalaan -> pehmeämpään. Alla olevalta videolta pätkä sileänverryttelyä, sekä kaikki verkkahypyt.

linkki verryttelyvideoon

     Paikanpäällä oli valmis yhdentoista esteen rata, joka oli numeroitu kuten kisoissakin. Tultiin rata kaksi kertaa, joista ensimmäinen kierros tuli melko villisti, mutta kuitenkin ihan hyvin. Toinen taas oli muuten parempi, mutta sarjaa edeltävän linjan tulin vahingossa viidellä askeleella kuuden sijasta. Sanna tokaisikin loppukommenteissa että "rehellisesti sanottuna en olisi edes uskonut että toi pääsee viidellä!" Vähän hymyilytti :-) Kuitenkin kuusi askeltahan siihen piti saada, ja korjattiin se linja sitten uudelleen. Lopuksi hyvin, ja se riitti. Alla olevassa videossa siis molemmat radat, sekä lopussa molempien ratojen kommentit järjestyksessä. Muistakaa säätää laatu hd:lle!

linkki ratavideoon

     Sain kommenttia ihan oikeista asioista, joita tulee nyt korjata itsessäni. Mä en saa lähteä mukaan Codan vetokilpailuun, vaan mun pitää pysyä napakammin ryhdissä, ohjat kädessä. Kaulalla makoilu saa loppua, ja asetuksen kanssa tulee olla tarkkana, ettei etenkin sisä-asetus jää päälle. Sanna kuitenkin sanoi ettei mulla ole 110cm -tasolla mitään hätää, pitää vaan muistaa pysyä kokoajan rytmissä edeten kaarteissa tarpeeksi, jotta estettä kohti voi malttaa. Koitan keskittyä saamiini kotiläksyihin, ja toivon että oppisin toteuttamaan niitä käytännössä. Kun tempo, ryhti, tuntuma ja linja on kunnossa, tulee paikka kuin itsestään, eikä ponnistuspaikka näyttele edes niin suurta roolia kun nämä muut asiat ovat kunnossa.

     Nämä onnistuneet fiilikset oli todella tärkeitä ainakin mulle, ja uskon että myös Codalle. Kisoissakaan ongelma ei ollut itse vesimatossa, vaan siinä että olin jättänyt Codan jo liian monesti yksin, eikä se yksinkertaisesti pelastanutkaan enää. Coda muuttui siis pelastajasta normaaliksi hevoseksi, ja oman ratsastukseni kannalta vaan hyvä asia, jos loppuisi vihdoin tämä matkustelu :D Tästä eteenpäin taas oikein hyvillä fiiliksillä, ja seuraavat kisat on luultavasti helatorstaina riihimäellä. Jos nyt ei mitään hälyyttävää tapahdu ennen sitä, niin jatketaan 100cm ja 110cm -tasolla, joka on nyt tuntunut meille oikealta. Seuraava suunnitelma sitten itseäni varten onkin opetella ratsastamaan :)

♥: Idde

♥124 Ilman satulaa

Kisojen jälkeinen sunnuntai

 

Postaus tulee pari päivää myöhässä, mutta sunnuntaina tallilla olikin oikea pikakäynti. En olekaan tainnut koskaan käydä niin pikaisesti tallilla, niin että olisin ratsastanut. Toki vapaapäivinä olen saattanut käydä vain tekemässä ruoat sun muuta, mutta ratsastuksineen n. tunti oli kyllä uusi "ennätys".

Tummista pilvistä huolimatta sää oli lämmin ja kiva :)

     Aamulla nukuin ihanasti pitkään, sitten hain äitille ja mulle oikeen kunnon mätöt hesestä, ja sen jälkeen makoilin sängyssä koneen kanssa. Sovittiin jo Emmankin kanssa yhteisestä maastoilusta ja kyydeistä, kunnes tajusin että mullahan on puoli seitsemältä psyykkisen valmentautumisen luento (joka oli ihan mielettömän hyvä!) Siinä vaiheessa kello oli jo puoli viisi, joten tulikin melko kiire lähteä. Äiti lähti sitten viemään mua vaikka olikin kipeänä, että pääsisin nopeammin kun mopolla ajaen. Pukemisen ja ajomatkan jälkeen olinkin tallilla siinä viiden maissa, ja päätin jättää satulan talliin nopeuttaakseni tallireissua.

     Aluksi käveltiin vaan kentällä, ja sitten ravailin vähän pidemmällä ohjalla. Tarkoitus oli vaan saada Codaa vähän kisojen jälkeen eteen - alas, samalla kun koitin pysyä hengissä Codan jättiravissa :D Ravailut sujui kuitenkin hyvin, ja olen satavarma että viimeaikojen salitreenillä ja muulla urheilulla on osansa asiaan. Jos teitä kiinnostaa, voisin tehdä aiheesta postauksen?
     Sitten otin muutaman kierroksen laukkaa kumpaankin suuntaan, ja Coda oli oikein kiva. Laukan jäkleiset ravit Coda kantoikin itseään jo ihan erilailla, ja sain paremman otteen koko touhuun. Joku päivä voisi ajan kanssa mennä ilman satulaa ihan kunnolla, ei sen aina tarvitse olla pelkkää hölköttelyä. Loppuravien ja -käyntien aikana halusin Codan venyttävän turpaansa kohti maata, jotta koko niska ja selkä sai venytystä. Oma selkäni sen sijaan on ihan jumissa tippumisen aiheuttamasta tärähdyksestä...

Menettekö te usein ilman satulaa?

Voisitteko kuvitella ihan kunnon treenin ilman penkkiä, vai tarkoittako se aina kevyempää hölkkää?

 

♥: Idde

♥123 Tulokset laskee kun lehmän häntä

Riders Inn Hyvinkää

 

No voihan nyt sanonko mikä... Eihän tää ole enään edes todellista! Riders Innissä mentiin 100cm ja 110cm, ja tulokset 1vp ja hyl. Mä en oikeesti aijo ottaa enää yhtäkään hylkyä ton hevosen kanssa.

kuvakaappaus videolta, 100cm.

     Metri sujui ihan kivasti. Kaksi edellistä olikin jäänyt pois niin piti sitten suoraan maneesin verkasta ravata kentälle ja samantien tervehtiä ja lähteä radalle. Videoltakin näkee että vähän kiire on tullut kuvaamisenkin kanssa, mutta ensimmäinen este on juuri ja juuri kerennyt mukaan. Rata oli ihan ok ja olin tosi tyytyväinen Codaan ettei se katsellut mitään vaikkei kerettykään radalla olemaan hetkeäkään ennen aloitusta. 1vp tosiaan siis ylitetystä enimmäisajasta, joka oli kaikissa luokissa melko tiukka.

 linkki

     Kymppi menikin sitten penkin alle ihan kunnolla. Tiesin että tää päivä tulee vielä joskus, mutta miksi just tänään, ja miksi just kisoissa. Coda kielsi. Coda on siis hevonen joka ei ole koskaan meillä ollessaan kieltänyt, mutta eipä se onneksi mikään maailmanloppu ollut vaikka kauhukuvat tästä ensimmäisestä kiellosta onkin päässä välillä pyörinyt. En kuitenkaan kieltoa osannut odottaa, ja sen kyllä huomasi kun sain syljeskellä Riders Innin valkoisia hiekkoja pois suustani. Noin metrin levyinen vesimatto oli tälläkertaa meille liikaa, mutta tästä on suunta vain ylöspäin!

 linkki

     Mä oon tähän asti Codan kanssa kilpaillut aina vähän asenteella, että "hypätääs nyt toi este tosta, enkai mä täällä selässä vaan häitse sua?" Tämä johtuu siitä, että Coda on meistä se parempi, ja se on antanut mulle paljon virheitä anteeksi. Nyt on kuitenkin aika alkaa ihan itse ratsastamaan, ja tekemään niitä päätöksiä. Jos Coda tekee jotain, mitä en hyväksy, saan mä vähän käskeä sitä. Ei se siitä rikki mene, jos vähän komentaa! Jatkossa laitan myös kannukset kisoihin, vaikka en niitä kotona tykkääkään käyttää. Tuloslista saa nyt luvan kääntyä taas nousujohteiseksi, sillä tälläisiä tuloksia en enään sulata!

110cm

♥: Idde