Yksi postaus, kaksi asiaa
Helou! Ajattelin kertoa nyt samassa postauksessa kahdesta eri tapahtumasta, joista ensimmäinen palaa ajassa viikon verran taaksepäin. Viime viikonloppuna oli siis monelle hevosihmiselle tutuksi tulleet Tampereen hevosmessut, joissa itse olin paikalla sunnuntaina. Lopuksi kerron myös hieman tiistain estetunnista, kun me päästiin hyppäämään ensimmäistä kertaa tänä vuonna ulkokentälle :)
Sunnuntaina suunnattiin siis mun kaverin Merin kanssa messuille, ja katsottiin ainoastaan ohjelmanumeroista kaikki esteluokat. Muu aika shoppailtiin ja syötiin, oli kyllä super kivaa! Päivä tosin alkoi lupaavasti, kun unohdin messujen liput näppärästi kotiin. Ärsytti ihan mielettömän paljon! En mä toki yhden lipun ostosta mihinkään vararikkoon olisi joutunut, mutta otti silti päähän kun mulla kuitenkin liput jo oli. Parin minuutin päästä äiti laittoi viestin, että saan kaksi lippua ovelta mainitsemalla mun nimen. Aikainen ja väsynyt aamu pelastui heti, ja päästiin jatkamaan messupäivää hyvällä fiiliksellä.
Expo oli mun mielestä hyvä, ja tein muutamia kivoja löytöjä. Kokosin ostoksista myös videon, jolla esittelen kaikki messuostokset. Vaikka päivä oli melko pitkä, oli se myös super kiva! Expossa pörrääminen on tekemistä mun makuun, eikä esteluokissakaan ollut valittamista. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan! Yksi asia joka mua vähän Suomen kisakulttuurissa ihmetyttää, on että miksi messuilla ja tapahtumissa sadat ihmiset maksavat päästäkseen katsomaan esteluokkia, mutta kisoissa yleisössä istuu vaan poniäidit ja pari satunnaista ohikulkijaa. Miten ihmiset löytäisivät tiensä myös tavallisiin kilpailuihin, jossa luokkia on monesti jopa 140cm saakka?
Tiistaina tosiaan hypeltiin kentällä, ja Coda oli ihan menossa! Välillä vähän liikaakin, mutta ainakin oli hauskaa :D Ja mulla oli kanssa! Edellisenä päivänä kun näin että esteitä siirrettiin kentälle, mietin heti ensimmäisenä että olisiko ne voinut siirtää joskus myöhemmin. Jotenkin vaan ulkona hyppääminen pitkän hallikauden jälkeen jännitti, vaikka eihän siinä nyt sinäänsä ole mitään erilaista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että tiistaina aamulla ennen omaa tuntia nostellessani puomeja ammattilaisille, saattoi joku pysähtyä ihan pienelle pystylle. Mietin että miten sitten mä selviän kentällä, jos heilläkin hevoset olivat niin erilaisia aluksi.
Lähdin laittamaan Codaa kuntoon, ja huomasin että sain itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta. En tiedä olenko koskaan vielä blogin puolella maininnut, mutta mua valmentaa henkisellä puolella maajoukkuevalmentaja Mia Stellberg. Hänen kanssaan on ollut tosi paljon puhetta tästä sisäisestä puheesta, ja päätin samantien vaihtaa sen positiiviseksi. Ratsastus on kuitenkin maailman psyykkisesti vaativin olympialaji, eikä suotta, sillä ihmisen korvien väli on tässä lajissa merkittävässä asemassa. Voin puhua näistä asioista joskus lisää ihan vaikka omassa postauksessaan jos haluatte, mutta nyt takaisin tiistaihin!
Päätin mielessäni, että mun valmennus menee hyvin. Menen sinne oppimaan, joten vaikka kaikki ei heti menisikään nappiin, olisi ne korjattavissa valmennuksen aikana. Rennolla mielellä, mutta päättäväisellä asenteella valmennus tulisi sujumaan aivan varmasti paljon paremmin, mitä negatiivisen asenteen ja ilmapiirin kanssa. Hymy huulille ja menoksi, tää on sitä mitä rakastan, joten nyt haluan vain nauttia. Sen jälkeen menin kentälle, ja aloin verrytellä ihan normaalisti. Kaikki sujui tosi hyvin, ja Coda oli ihan super ratsastaa. Sitten alettiin tulla esteitä, joista lähes kaikki näettekin alla olevalta videolta. Pari kertaa Coda vähän vei mua, mutta olipahan ainakin innoissaan menossa :D Lopuksi valmennus sujui hyvin, korjasin virheeni, opin uutta hevosestani ja itsestäni, ja sain jatkaa viikkoa rennoin mielin kohti lauantain kisakauden avausta. Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!
Expo oli mun mielestä hyvä, ja tein muutamia kivoja löytöjä. Kokosin ostoksista myös videon, jolla esittelen kaikki messuostokset. Vaikka päivä oli melko pitkä, oli se myös super kiva! Expossa pörrääminen on tekemistä mun makuun, eikä esteluokissakaan ollut valittamista. Ensi vuonna toivottavasti uudestaan! Yksi asia joka mua vähän Suomen kisakulttuurissa ihmetyttää, on että miksi messuilla ja tapahtumissa sadat ihmiset maksavat päästäkseen katsomaan esteluokkia, mutta kisoissa yleisössä istuu vaan poniäidit ja pari satunnaista ohikulkijaa. Miten ihmiset löytäisivät tiensä myös tavallisiin kilpailuihin, jossa luokkia on monesti jopa 140cm saakka?
Tiistaina tosiaan hypeltiin kentällä, ja Coda oli ihan menossa! Välillä vähän liikaakin, mutta ainakin oli hauskaa :D Ja mulla oli kanssa! Edellisenä päivänä kun näin että esteitä siirrettiin kentälle, mietin heti ensimmäisenä että olisiko ne voinut siirtää joskus myöhemmin. Jotenkin vaan ulkona hyppääminen pitkän hallikauden jälkeen jännitti, vaikka eihän siinä nyt sinäänsä ole mitään erilaista. Asiaa ei myöskään auttanut se, että tiistaina aamulla ennen omaa tuntia nostellessani puomeja ammattilaisille, saattoi joku pysähtyä ihan pienelle pystylle. Mietin että miten sitten mä selviän kentällä, jos heilläkin hevoset olivat niin erilaisia aluksi.
Lähdin laittamaan Codaa kuntoon, ja huomasin että sain itseni kiinni negatiivisesta ajattelusta. En tiedä olenko koskaan vielä blogin puolella maininnut, mutta mua valmentaa henkisellä puolella maajoukkuevalmentaja Mia Stellberg. Hänen kanssaan on ollut tosi paljon puhetta tästä sisäisestä puheesta, ja päätin samantien vaihtaa sen positiiviseksi. Ratsastus on kuitenkin maailman psyykkisesti vaativin olympialaji, eikä suotta, sillä ihmisen korvien väli on tässä lajissa merkittävässä asemassa. Voin puhua näistä asioista joskus lisää ihan vaikka omassa postauksessaan jos haluatte, mutta nyt takaisin tiistaihin!
Päätin mielessäni, että mun valmennus menee hyvin. Menen sinne oppimaan, joten vaikka kaikki ei heti menisikään nappiin, olisi ne korjattavissa valmennuksen aikana. Rennolla mielellä, mutta päättäväisellä asenteella valmennus tulisi sujumaan aivan varmasti paljon paremmin, mitä negatiivisen asenteen ja ilmapiirin kanssa. Hymy huulille ja menoksi, tää on sitä mitä rakastan, joten nyt haluan vain nauttia. Sen jälkeen menin kentälle, ja aloin verrytellä ihan normaalisti. Kaikki sujui tosi hyvin, ja Coda oli ihan super ratsastaa. Sitten alettiin tulla esteitä, joista lähes kaikki näettekin alla olevalta videolta. Pari kertaa Coda vähän vei mua, mutta olipahan ainakin innoissaan menossa :D Lopuksi valmennus sujui hyvin, korjasin virheeni, opin uutta hevosestani ja itsestäni, ja sain jatkaa viikkoa rennoin mielin kohti lauantain kisakauden avausta. Siitä kuitenkin lisää ensi viikolla!
Valkussa mulla oli ensimmäistä kertaa testissä messuilta ostetut housut, sekä FreeJumpin jalustimet. Housut oli tosi hyvät, vaikkakin ihan tavalliset. Ajoivat asiansa hyvin! Super yllättynyt olin kuitenkin jalkkareista, sillä aijemmin luulin että ne ovat vaan joku muotivillitys. Toki tiesin niiden turvallisuudesta, mutta muuten en ajatellut niiden olevan mitenkään erikoiset. Yllätyin kuitenkin tosi positiivisesti, sillä niistä oli hypätessä tosi paljon apua, ja musta tuntui että sain korjattua mun istuntaa jo heti ensimmäisellä ratsastuskerralla! Tuiskukin kehui, että ero entiseen näkyi selkeästi. En malta odottaa, että mun uusi satula saapuu, sillä se yhdistettynä FreeJumpeihin voi olla aika super kiva yhdistelmä :)
Olitteko te hevosmessuilla tänä vuonna?
Löytyikö exposta mieleisiä ostoksia?
Entä onko FreeJumpit tulleet teille vielä tutuksi?
mikä satula sulle tulee?
VastaaPoistaVoltairen puolimittatilaus :)
PoistaHahah, ompa Coda innoissaan! :D
VastaaPoistaJos muuten Codalle ei mee toi riimu ja haluut siitä eroon, Waltsu ottaa sen mielellään ;)
Joo hänellä oli hauskaa :D Harmi että ehti mennä jo yhdelle meidän tallin hepalle, kun vähän nafti tosiaan oli :( Veikkaan että olisi saattanut olla Waltsullekin ehkä vähän liian pieni!
Poista