♥183 Jouluspesiaali 5/10 - Onnistumisia Pantsun valkussa

Piia Pantsun valmennus 14.12

 

Maanantaina suunnattiin jälleen Piian silmän alle Ratsastuskeskus Ainoon, jossa puitteet ovat jo lähes valmiit. On kyllä upea paikka ei voi muuta sanoa! Tällä kertaa valmennus sujui jo paljon paremmin, eikä Coda ollut paikasta enää niin järkyttynyt. Piia oli tyytyväinen meidän tekemiseen, ja itsekin sain päättää valmennuksen hymyssä suin :)

     Alkuverryttelyn jälkeen tulimme puomi-pysty-puomi -linjaa kahden, ja kolmen laukka-askeleen väleillä. Aluksi Coda oli hieman jännittynyt, mutta ylitti kaiken kuitenkin kiltisti. Sitten tulimme yksittäistä okseria, jolle pari ensimmäistä hyppyä olivat myös hieman selättömiä. Tämän jälkeen homma alkoi kuitenkin rullaamaan! Suoritimme muutamaan otteeseen osia radasta, jonka jälkeen tulimme radan ainoastaan yhden kerran, sillä se oli onnistunut. Tarkoituksena oli laukata vähän aikaratsastus -luokkaa ajatellen, oikoen hieman teissä. Laukka pyöri mielestäni ihan hyvin, ja etäisyydet yksittäistä okseria lukuunottamatta osuivat kohdilleen. Väleihin sain halutut askelmäärät, ja meillä oli kivaa :)

 

linkki videoon

      Palaute oli positiivista, ja Piia sanoi että jalatkin pysyivät jo paremmin alhaalla. Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä, ja kantapäät ovatkin talven aikana extra-tarkkailun alla! Piia kehui myös Codan klippausta siistiksi, josta olen iloinen, koska tämä oli vasta mun kolmas kerta klipperin varressa. Ainon puitteita ei myöskään voi hehkuttaa tarpeeksi! Kävin myös tallin puolella, ja kaikki on vaan niin hienoa. Maneesi oli myös viime kertaa valmiimpi, ja seinälle oli ilmestynyt valtava valkokangas, jossa näkyi suorittava ratsukko. Myös korvanapit oli korvattu kaijutinjärjestelmällä, joka toimi mielestäni paljon kivemmin! Myös yleisö kuulee valmentajan ohjeet, eikä tarvitse huolehtia korvanapin pysymisestä. On kyllä hienoa, että meillä on suomessa tuollainen mahdollisuus treenata. Ja jottei kukaan vaan palelisi treenin aikana, oli pakkasen paukkuessa ulkopuolella, maneesin sisällä +17 astetta! Kunnon t-paita -kelit, ohuessa hupparissakin tuli ihan liian kuuma :)

Oletteko te jo katsastaneet uuden Ratsastuskeskuksen?

♥182 Jouluspesiaali 4/10 - Tavoitteet

Haaveet ja tavoitteet

Huh, kylläpäs aika juoksee ja joulu lähestyy kovaa vauhtia! Vielä viimeiset kouluhommat pois alta, ja sitten saa loma alkaa :) Huippua! Itse suuntaan ensi viikolla kohti Lontoota, mutta joulua vietän ihan kotona. Nyt kuitenkin suunnataan hetkeksi katseet vieläkin pidemmälle, nimittäin ensi vuoteen! Miltä omat toiveet sen suhteen näyttävätkään?

     Viime vuonna toivoin, että kausi 2015 päästäisiin kilpailemaan 110cm -luokissa. Se toteutui jotenkin, ja saatiin kyllä startteja ihan mukava määrä 110cm tasolta. Haave oli, että loppukaudesta oltaisiin päästy starttaamaan 120cm -luokkia, ja kuten näkyy, se ei toteutunut. Mä en kuitenkaan halua asettaa minkäänlaisia paineita luokkakorkeuksien suhteen, ja jos 120cm -luokkiin nouseminen tarvitsee enemmän aikaa, niin sitten sitä aikaa annetaan. Kuitenkin ensi kauden tavoitteeksi olen asettanut, että niitä 120cm -luokkia päästäisiin menemään. Uskon, että jossain vaiheessa kautta voitaisiin olla niihin valmiita, ja jos ei olla, niin se ei ole vakavaa. Katsotaan tilanteen mukaan, ja eletään hetkessä myös ensi kaudella. Missään nimessä en halua turhaan hötkyillä, mutta jos siltä näyttää, niin 120cm tasolla olisi kiva kilpailla.

     Luokkakorkeus ei ole tietenkään tärkeintä. Isoin tavoite olisi, että pääsisin kilpailemaan ehjänä, ja ehjällä hevosella kokonaisen kauden. Se ei valitettavasti ole aina minusta kiinni, mutta toki teen kaikkeni että molemmat pysyisimme terveinä! Koitan myös pitää molempien kunnon hyvänä, ja panostaa vieläkin enemmän omaan lihaskuntoon ja jaksamiseen. Kauteen tulee varmasti sisältymään huippukohtia, mutta myös niitä heikompia suorituksia. Toivoisin kuitenkin, että Codalla pysyisi hyvä fiilis päällä, ja se voisi nauttia kilpailuista. Puhtaita ratoja olisi tarkoitus saada mahdollisimman paljon, ja etenkin ratojen tasaisuuteen koitan panostaa. Rytmiin ja omaan istuntaan aijon myös keskittyä parhaani mukaan. Jos en saa ensi kauteen mennessä niitä kantapäitä alas, laitan niihin jotkut tiiliskivet roikkumaan :D Toivon, että kauteen mahtuisi paljon hyvää!

Enemmän tätä...

 

...vähemmän tätä!

 

Mitä tavotteita teillä on ensi kaudelle :)?

 

♥181 Jouluspesiaali 3/10 - Meidän matka

Estevalmennuksia matkan varrelta

 

Jouluspessut jatkuu, ja tällä kertaa tarkastellaan vähän mun ja Codan matkaa esteiden parissa. Itse luokittelen meidät ehdottomasti enemmän esteratsukoksi, mutta onko mulla oikeus siihen? Voinko mä sanoa meitä esteratsukoksi, vaikka ei kehitytä haluttua tahtia, tai kisata korkealla tasolla. En osaa sanoa, mutta nyt katsellaan vähän videoita aikajärjestyksessä!

     Alun estetreeniä varjosti ensimmäisten päivien onnettomuudesta syntynyt pelko, joka näkyy helmikuun 2014 videolla jännittyneisyytenä, ja turhana patistamisena esteille. Olisi pitänyt luottaa ja malttaa, mutta siinä vaiheessa meidän luottamussuhde oli vasta rakentumassa pikkuhiljaa.

linkki

     Kevään edetessä alettiin tuntemaan toisiamme aina vaan paremmin, ja estehommatkin etenivät omalla painollaan. Saatiin hyppäreistä päivä päivältä enemmän irti, ja kun pääsin itse rentoutumaan, alkoi onnistumisiakin tulemaan. Estekorkeus pysyi vielä metrin alapuolella, mutta juurikin pienemmilt esteiltä tarvittiin rutiinia ja paljon! 2014 huhtikuun videoilta näkyykin, että päästiin jo ratsastamaan ratoja läpi ilman keskeytyksiä ja turhaa säätöä. Kehityttiin kovaa vauhtia, ja luottamus alkoi kasvaa. En voi tosiaankaan sanoa osanneeni vielä ratsastaa ollenkaan, mutta suurimman osan ajasta olin edes häiritsemättä hevosta. Mä nautin hyppäämisestä, eikä Codakaan tuntunut pahemmin kärsivän :)

linkki

     Kesän aikana päästiin kunnolla töihin, ja kisatkin etenivät kivasti! Suurimmaksi osaksi pelkkiä puhtaita ratoja, ja päästiin etenemään 60cm -luokista 100cm -luokkiin. Treenit muuttuivat pikkuhiljaa teknisemmiksi, ja syksyä kohden oltiin hypätty jos jonkin moista rataa ja tehtävää. Onnistumisia ja epäonnistumisia kertyi, ja arvokasta kokemusta erilaisista tilanteista. Kotona treenit sujuivat vaidellen, mutta suurimmaksi osaksi kaikki meni hyvin. Perus virheitä toki tuli vaikka kuinka, mutta tärkeimpiä hetkiä oli onnistumisen kokemukset. Usein treenit meni kuitenkin vähän puoliteholla, niin ettei meno ollut hyvää eikä huonoa. Ei etenemistä, ei takapakkia. Syksy 2014 meni pitkälti niin.

linkki

     Talvea kohti mentäessä treenit vaihtelivat enemmän, jotkut treenit menivät huonosti, mutta taas jotkut super hyvin! Myös saman valmennuksen sisällä saattoi olla suuriakin eroja, ja etenkin jos hyppäämisestä oli ollut taukoa, jäädyin aina aluksi mutta loppua kohti sitten sain taas otteen takaisin. Seuraava video on vuoden 2014 lopusta, ja sen otsikkokin kertoo aika paljon Ups and downs, niimpä.

 linkki

     Alkuvuodesta 2015 aloin saamaan jotain tolkkua koko hommaan, ja valmennuksissa meno oli suurimmaksi osaksi jo melko hyvää ja tasaista. Estekorkeus valmennuksissa liikkui siinä 100-120cm välissä, ja homma alkoi näyttämään jo ihan siedettävältä. Mä aloin myös luottaa itseeni, ja omiin ratkaisuihini, kyllä ne paikat sieltä tulee, kun laukkaa vaan estettä kohti ja vähän zoomailee. Jos ei tule, niin sitten uusi yritys!

linkki

     Kesän tullen valkut alkoivat olla sellaisia, että muuten kaikki meni kivasti, mutta sitten sössin tyyliin yhden etäisyyden ja jäädyn. Pelkäsin epäonnistumista, mutta usein sain lopuksi kuitenkin korjattua. Yhdenkin virheen jälkeen mulla jäi huono fiilis koko valmennuksesta, ja syytin itseäni hienon hevosen pilaamisesta. Coda raukka joutui korjailemaan mun virheitä, ja mulle jäi huono omatunto. Varmasti syystäkin, mutta silti pitäisi osata katsoa eteenpäin, nollata, ja jatkaa.

linkki

     Nyt ollaan tilanteessa, että treenit jatkuu läpi talven, ja toivon että päästäisiin etenemään kunnolla! Viime postauksesta löydätte meidän viimeisimmän estevideon, ja en tiedä olenko tähän tilanteeseen tyytyväinen vaiko en. Välillä tuntuu että oltaisiin lähes alkupisteessä, eikä oltaisi edetty mihinkään suuntaan. Sitten sitä taas katsoo jotain vanhoja kisavideoita ja miettii että en kyllä varmasti ratsasta enää noin huonosti! En tiedä pitäisikö tuijottaa esteiden korkeutta, ja olla surullinen siitä ettei tällä hetkellä treeneissä ole pystyssä 120cm-130cm radat, koska ei olla vielä valmiita sellaiseen. Yhdessä vaiheessa oltiin kuitenkin juuri siirtymässä 115cm -luokkiin, mutta hetken päästä löydänkin itseni hyppäämästä 90cm. Me edetään kuitenkin päivä kerrallaan, ja mä toivon, että meidän kaksi vuotta voisivat olla pelkkää alkua pidemmälle matkalle :)

Nähdään seuraavan spessun parissa!

♥180 Jouluspesiaali 2/10 - Me ollaan me

Me ollaan oltu me jo kaksi vuotta!

Jouluspessu jatkuu iloisella teemalla, nimittäin tänään Coda on ollut meillä kaksi vuotta! Näihin vuosiin on kyllä mahtunut niin paljon iloja ja suruja, mutta uskon erittäin vahvasti että Coda on mulle juuri se oikea hevonen tähän väliin. Vuosipäivän kunniaksi katsellaan kuvia matkan varrelta!

     Meidän tarina alkoi siis 6.12.2013, Codan ollessa 6-vuotias. Kaksi kokematonta junnua kohtasi toisensa, ja ainekset olisi kyllä voinut johtaa johonkin katastrofaaliseen, ilman arvokasta ammattilaisten apua. Heti toisena päivänä tipuin tosi pahasti, jonka jälkeen luottamuksen rakentaminen oli oikea prosessi. Ajan kanssa opittiin kuitenkin tuntemaan toisemme, ja ymmärsin ettei ole mitään hätää. Uskon myös, että Coda alkoi pikkuhiljaa huomaamaan että se voi luottaa meihin. Me ei olla lähdössä minnekään, ja sen ei tarvitse pelätä mitään.

     Näiden kahden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon asioita, ja olen tosi onnekas että löysin itselleni juuri tuollaisen ensihevosen. Tykkään ratsastamisen lisäksi viettää aikaa Codan kanssa, ja tallilla meneekin monesti useampi tunti päivässä. Jos Codaa ei olisi, mun elämä olisi tosi erilaista, ja ei missään nimessä hyvällä tavalla. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta aikaa ♥

 

Hyvää vuosipäivää rakas Coda, ja hauskaa itsenäisyyspäivää kaikille!

♥179 Jouluspesiaali 1/10 - Puomeihin saa koskea

Tuiskun estevalmennus 5.12

 

Heti alkuun haluan kiittää Emmaa uuden ulkoasun loihtimisesta! Tykkään tästä tosi paljon, mites te? Kuten kaikki ovatkin jo varmaan huomanneet, ei blogissa nähdä tänä vuonna joulukalenteria. Kuitenkin halusin jotain vähän erilaista tähänkin joulukuuhun, ja ajattelin tehdä teille 10 jouluspesiaali-postausta. Koska tänään on jo viides päivä, tulee siis postauksia about joka toinen päivä aina jouluaattoon saakka.

      Ensimmäiseen spessupostaukseen lähdetään melko tavallisella teemalla, eli estevalmennuksella. Aijon käydä valmennusta läpi kuitenkin hieman normaalia poikkeavalla, yrsityiskohtaisemmalla tavalla. Myöhemmin postauksissa tullaan näkemään kuitenkin enemmän erikoispostauksen tyylisiä juttuja! Joka tapauksessa, valmennus alkoi ihan perus verryttelyllä, mutta heti alusta saakka mun täytyi olla tiukkana, että Coda ei jää pohkeen taakse. Tultiin myös kahta puomia ravissa ja laukassa, mutta niitä ei juuri videolla näy. Puomien ylikin piti mennä tarpeeksi etenevässä temmossa, pohkeen edessä. Kun Coda ei laukkaa rehellisesti eteen, tulee myös itse hyppäämisestä hankalaa. Ongelmana Pantsun valmennuksessa taas oli se, että vaikka sain Codan etenemään, se ei ollut enää ohjan ja pohkeen välissä. Näin ollen haastavamman tilanteen edessä se pääsi juoksemaan alta haluamaansa suuntaan, kun kukaan ei ollut ympärillä tukemassa.

     Eteenpäin pyrkimystä ja tuntumaa lähdettiin hakemaan heti alussa, ja Codalle tehtiin selväksi että jalkaan on reagoitava! Hetken muistuttelun jälkeen se liikkuikin jo ihan hyvin eteen, ja päästiin siirtymään kavalettien kimppuun. Siinä tehtävänä oli hypätä ensin yhden, ja myöhemmin kahden kavaletin yli ympyräuraa seuraten. Haastavan tehtävästä seki se, että kavaletit eivät olleet tasaisen välimatkan päässä toisistaan, vaan toiselle kaarelle tuli ainoastaan kolme laukka-askelta. Voin sanoa että ei ollut mulle ja Codalle mikään helpoin tehtävä! Välistä ohitettiin toinen kavaletti että saataisiin rytmi takaisin, ja välistä sitten ihan siksi, etten päässyt kääntämään sille.

 linkki videoon

     Jo tässä vaiheessa tuli esille yksi ongelma, joka on vaivannut meitä ihan alusta saakka. Coda saa välillä ihan kunnon kohtauksen osuessaan puomiin. Joko se lähtee alta, tai jäätyy ja pysähtyy. Tietenkään etenkään kisaradalla ei puomeihin pidäkään osua, mutta Codan pitää oppia, että vaikka puomi sattuisikin kolahtamaan, ei sen elämä siihen lopu. Välillä puomi vähän kolahti, koska noin teknisellä tehtävällä etäisyydet eivät aina osuneet ihan nappiin. Se ei kuitenkaan maailman loppu ole, ja pikkuhiljaa Codakin pysyi rennompana kolauksista huolimatta.
     Seuraava tehtävä oli tulla sateenkariesteiltä hieman kaarevalla tiellä kavaletti - pysty, ja kavaletti - okseri linjat, joihin mun piti päästä ensimmäiselle hyvin sisään. Kavaletin jälkeen taas tuli malttaa, jotta mahtui ottamaan laukka-askeleen kunnolla. Sitten tultiin pientä radanpätkää, johon sisältyi myös melko teknisiä käännöksiä. Sateenkaarelta turkoosille okserille tultiin hyvin, mutta turkoosin ja ruskean okserin linjalla meno lähti ihan käsistä. Koska ensimmäiselle esteelle täytyi tulla niin pienestä kaarteesta, osui paikka aavistuksen lähelle. Coda nappasi puomin, ja lähti taas kolauksen ääntä karkuun. Sain kuitenkin väliin mahtumaan viisi askelta, mutta toisenkin okserin puomi tuli alas laakahypyn johdosta. Seurauksena taas karkuun ja kovaa... Varovaisuus on hyvä asia, mutta saa niihin puomeihinkin koskea.
     Tultiin koko tehtävä uudestaan, ja ensimmäinen linja tuli taas aika kivasti. Vähän aikaisemmin olisin voinut antaa laukata, mutta paikat ja askeleet sopivat joten ei valittamista. Nyt käänsin jopa oikeaan suuntaan, ja pääsin muutenkin jatkamaan heti puomien jälkeen suoraan viimeiselle linjalle. Taas ensimmäisellä esteellä vähän lähellä, mutta väli ja toinen este sujuivat hyvin. Esteitä nosteltiin taas vähän isommiksi, ja sain tulla viimeisen linjan vielä kerran. Parempi, ja siihen oli hyvä lopettaa :)

Palataan seuraavan spessun parissa ♥