Ypäjä 2/2
Oltiin siis viikonloppuna Ypäjällä kauden ensimmäisissä kisoissa, ja menin 90cm, sekä kaksi metriä. Jos kisakuvat on jäänyt näkemättä, niin ne löydät täältä!
Lauantaina kello soi heti neljän jälkeen, ja unenpöpperössä puin kisavaatteet päälle. Lökärit, huppari ja takki niiden päälle, ja illalla pakattu kassi mukaan. Tallilla oltiin ennen viittä, ja Ypäjälle lähdettiin ajamaan aikataulusta yllättäen myöhässä puoli kuuden jälkeen. Mun kaveri Neea, eli "hyttynen" oli mukana, ja nukuttiin autossa vielä n. tunti.
Perillä oltiin ihan ajoissa, ja menin heti ensimmäisenä kävelemään 90cm radan. Muut laittoivat sillävälin Codaa kuntoon, ja olin verkassa vähän liiankin aikaisin. Toki parempi niin, mutta melko kauan ehdin kävellä ulkona odotellen verryttelyyn pääsyä. Coda oli vähän villinä, ja radalla se vain paheni. En saanut pidätteitä läpi, eikä avut mennyt ollenkaan läpi niinkuin olisi pitänyt. Siitä huomautuksena puomi sarjan a-osalta. Radan voi katsoa halutessasi tästä!
Lauantain pahin katastrofi oli kuitenkin vielä edessä. 100cm, ihan helppo ja kiva rata, mutta alta juokseva hevonen ja könöttöen matkustava kuski ei mahdu silti tähänkään yhtälöön. Verryttely oli kaikista pahin, yliväsynyt ratsastaja turhautuu, kun ei vaan osaa, eikä mikään toimi niinkuin pitäisi. Menin jopa tippumaan verkassa, kun Coda teki ison hypyn okserille, ja jouduin heti kääntää vasemmalle, koska verkkaesteet oli poikittain keskihalkaisijalla. Meni sitten tasapaino ja taisi se Codakin siinä jotain toista hevosta vähän hypähtää karkuun. Siististi vaan jaloilleen maahan, ettei vaan kisahousut likaannu...
Radalla edellisen luokan ongelmat toistui. En tiennyt mitä pitää tehdä, kun ei Coda ole koskaan ollut tollanen. Juoksee vahvana pois alta ja vetää minkä kerkeää. Siinä sitä mua taas vietiin, ja varmaan yhdellekkään esteelle ei osunut edes askel hyvin! Kakkoselta nätisti puomi matkaan, ja sarjan b-osa päätti myös mennä maahan makoilemaan. Ai että kun olin pettynyt, miksi en voi ratsastaa kisoissa ihan samanlailla niinkuin kotona, ja miksi Coda oli niin outo. "Tukijoukot" huomasikin heti, että en ollut ihan juttutuulella, kyyneleet silmissä neljän tunnin yö-unilla kerroin vaihtavani harrastusta, jos vaikka aloittaisin tanssin tai jotain... Kävelin sitten Codan kanssa haimilta nelostallille, jossa se majoittui, ja muut meni autolla edeltä. Kyyneleet vaan valui pitkin poskia, kun kysyin itseltäni "miks en osaa mitään?"
 |
| Radalle pääsee nauramaan tästä! |
Hoidettiin Coda pois ja mentiin katsomaan käynnissä olevia luokkia. Illemmalla käytiin vielä taluttelemassa Codaa, ja tehtiinkin ihan yvän pituinen lenkki kierrellen pihapiiriä ympäri. Sitten käytiin syömässä, ja vihdoin koitti aika että pääsin nukkumaan! Nukahtelin jo kahviossa melkeen pöydälle, kun vaan "vähän lepuutin silmiä" :D Mentiin yhdeksän maissa nukkumaan, ja nukahdin varmaan sadasosasekuntissa! Sunnuntai alkoikin sitten jo vähän paremmissa tunnelmissa, pirteämpänä, ihanalla aamupalalla. Naureskeltiin siinä Lauantain hysterialle, ja jälkikäteen pari puomia ei yllättäen tuntunutkaan niin dramaattiselta, kuin edellisenä päivänä. Lähdettiin laittamaan Codaa kuntoon viikonlopun viimeistä luokkaa varten, ja sitten äiti talutteli sitä pihalla kun menin kävelemään rataa. Nyt rata olikin jo ihan hyvän pituinen, ja uusinnan kanssa esteitä oli 13, kun edellisissä luokissa niitä oli ainoastaan yhdeksän.
Verkassa otin Codan heti paljon päättäväisemmin haltuun, ja hetken hölköttelyn jälkeen otin sen kunnolla pakettiin, enkä lähtenyt makaamaan kaulalle. Hypyt sujuikin oikeastaan melko hyvin, ja Codakin oli jo enemmän oma itsensä kuin edellisenä päivänä. Rata sujui jo paremmin kuin edelliset, vaikka vieläkin oli havaittavissa sitä ei-toivottua epätasaisuutta. Ennen perusradan viimeistä sarjaa otin vielä kunnolla pidätteen läpi, kuten Tuisku oli edelliset radat katsottuaan neuvonnut, ja päästiin perusrata virheittä läpi. Jatkoin automaattisesti uusintaan, mutta pilli soikin ja menin ihan hämilleni. Huusin äitille että "tippuko muka?", ja videolla kuuluukin että "ei!" Jatkoin varmuuden vuoksi pari estettä, kunnes Erika huikkasi että tuli yksi aikavirhe.
Huokaisin taas syvään ja ekat sanat hallista ulos päästyäni taisi olla että "mikä mussa on vikana?" Päädyttiin kuitenkin lopputulokseen, että jos olisin tiennyt että radalla on niin tiukka aika, olisin luultavasti kaasuttanut liikaa, ja puomeja olisi saattanut tarttua matkaan. Muutenkin harmitti että epätasaisuus jatkui vieläkin niin pahana, ja vitosesteellä Coda lähti kaukaa, niin että jäin ihan jälkeen rumasti. Aikavirhe oli oikeastaan tämänkin radan pienin murhe, nyt sitä tasaisuutta! Aika ylittyi siis 0.21sekuntilla, jotan kieltämättä kuitenkin otti vähän päähän. Mutta edelliseen päivään verrattuna rata oli ihan hyvä, ja kuitenkaan puomeja ei tullut, joten olen ihan tyytyväinen :) Kiva reissu kyllä oli, kuukauden päästä sitten taas Ypäjälle kisoihin. Tästä on vaan suunta ylöspäin!
linkki
Mitäs muuten pidätte ulkoasusta?
♥: Idde
