♥210 Voittajan on helppo hymyillä

Aino 3.6.

 

Huh! Nyt on ylppärihulina ohitse, ja paluu "normaaliin" arkeen on alkanut. Valehtelisin jos väittäisin, ettei mulla olisi ollut aikaa väsätä postausta jo heti Mallorcan reissun jälkeen, mutta aiheet ja jaksaminen ovat olleet vähissä. Nyt kuitenkin jatkan kirjoittelua taas uudella innolla, ja ensimmäisenä aiheena on viime perjantain Ainon kilpailut! Lisäksi myös yleisesti kuulumisia, joten varautukaa vähän pidempään postaukseen :)

     Mallorcan jälkeen mieli oli vään maassa, sillä mun puhelin katosi sielä. Siksi en saanut reissusta juurikaan materiaalia, mutta yllä olevan kuvan ajattelin kuitenkin laittaa näytille. Ompahan edes jotain näytettävää reissusta, joka oli puhelinepisodia lukuun ottamatta tosi kiva! Reissun jälkeisellä viikolla mulla oli hyppäri ja kouluvalmennus normaaliin tapaan, ja molemmat sujui ihan super hyvin! Edellisessä postauksessa kerroinkin reissua edeltävän viikon valmennuksista, jotka olivat menneet myös tosi hyvin. Sama vire siis onneksi jatkui, vaikka välissä olikin ollut viikko pelkkää aurinkotuolissa makoilua.

      Toukokuun viimeinen viikonloppu meidän oli tarkoitus matkata koko viikonlopuksi Ypäjälle, mutta pari päivää ennen kisoja mulle sattui pieni heppaonnettomuus. Sen seurauksena kilpailut jouduttiin jättämään välistä, joka harmitti mua tosi paljon, sillä meillä oli ollut treeneissä super hyvä vire päällä! Tilanne oli siis sellainen, että kävelin Codan kanssa pitkin ohjin loppukäyntejä, ja toinen hevonen säikähti takana. Reaktiivisena hevosena Coda ampaisi karkuun melkoisella powerilla, enkä kerennyt saamaan ohjia käteen ajoissa. Coda väisti terävällä sivuliikkeellä eteen osunutta estettä, ja meikäläinen lensi sen juureen kuin teräsmies konsanaan. Valitettavasti kuitenkaan mun raajat eivät olleet ihan terästä, ja lonkkaan, sekä alaselkään aiheutui maastoutumisesta vaurioita.

     Tippumisen jälkeen hyppäsin heti takaisin selkään, mutta ensimmäisellä kevennyksellä huomasin että kaikki ei sittenkään ole ok. Siitä sitten Aavaan, josta sain lähetteen ambulanssilla Hyvinkään keskussairaalaan. Sielä sitten jännättiin, oliko lonkka murtunut vai ei, ja onnekseni lonkasta ei murtumaa löytynyt. Sain siis onneksi pyörätuolin sijasta kepit, joita tarvitsin vain muutaman päivän ajan. Tiistaina päätin ilmottautua perjantaille Ainoon metriin, vaikka siinä vaiheessa en ollut vielä pystynyt kertaakaan ratsastamaan. Keskiviikkona kampesin kyytiin kipulääkkeillä ja tahdonvoimalla, ja menin siis 30min Empun tunnilla. Coda oli hyvä, ja kipukaan ei ollut sietämätön. Näin ollen otettiin torstaina vielä hyppyjä, ja perjantaina suuntasin sitten Ainoon hyppäämään metrin. Torstain hypyt meni jälleen tosi hyvin, ja lähdin hyvällä fiiliksellä kohti kisoja.

© Taru Arola

© Taru Arola

     Verryttelyssä Coda oli super laiska, enkä oikeen saanut sitä vastaamaan mihinkään apuuni. Ihan kuuro jalalle, ja vähän jopa väsyneen oloinen. Verkkahypyt meni ihan hyvin, mutta hevonen ei ollut yhtään hyvä, ei innostunut pätkääkään, eikä liikkunut mihinkään. Viimeiselle pystylle kiva hyppy, ja kaksi ratsukkoa ennen radalle. Ensimmäisen ratsukon ajan kävelin, hengitin, keskityin. Mietin, että nyt on pakko tehdä jotain tai radasta ei tule mitään. Kiertelin vähän katselemassa esteitä, ja näytin muutaman hankalamman kohdan itselleni, Coda ei niistä välittänyt. Toisen ratsukon startatessa nostin laukan, ja kerkesin hetken työstentelemään vielä laukassa. Häneltä tuli yksi puomi alas perusradalta, joten aika pian olikin jo meidän vuoro. Vielä yksi iso ympyrä, jossa koitin saada Codan innostumaan, ja sitten kohti ensimmäistä estettä!

     Ykköselle ihan perus, kakkoselle vähän villisti.Kolmoselle hyvä etäisyys, ja tosi kiva hyppy muutenkin, siitä sitten taas annoin jatkaa neloselle linjan aika paljon eteen, kuitenkin ihan hyvän rajoissa vielä. Sarjalle vähän pienesti sisään, ja sitten reagoin heti välissä jatkamalla eteen, jonka johdosta b-osalle vähän matala hyppy. Siitä siis kolahdus, mutta ei onneksi puomia kuitenkaan! Reipas kuusi askelta okserille, joka mun oli perusradalla tarkoitus tulla seitsemällä, samoin 7-8 suora linja kuudella seitsemän sijasta, joka kävi kuitenkin myös hyvin!
     Sitten uusintaan! Pyryn "käskystä" tiukempi tie ysille, mutta yhteisen pohdinnan tuloksella mustan okserin takaa vesimatolle, joka oli este numero kymmenen. Ennen kymppiä meinasi mennä vähän villiksi, mutta pääsin kuitenkin hyvin ja suorana perille. Esteelle numero 11 kiinnitin Codan melko myöhässä, sillä hain siihen etäisyyttä pienen ulkokaaren kautta. Coda onneksi hiffasi ajoissa vauhdista huolimatta, ja matka jatkui viimeiselle linjalle. Sarjalle mentäessä Coda olisi mennyt kahdeksantena olleelle okserille, mutta sain onneksi kerrottua sille oikean suunnan ajoissa. Vähän kovaa sarjalle, jonka johdosta taas b-osaan pieni kosketus, puomit pysyi kuitenkin pystyssä, ja sitten enää viimeiselle okserille hyvin kuudella askeleella.

linkki videoon

     Olin viidestoista lähtijä, ja menin siinä vaiheessa luokan kärkeen. Mietin että saatetaan me joku viides tai kuudes olla, joten jäin odottelemaan palkintojen jakoa. Siinä vaiheessa, kun viimeinen oli radalla, en voinut uskoa että olin vieläkin ensimmäisenä. Viimeinen ratsukko meni mun mielestä ihan hyvää vauhtia, joten jännittämistä riitti loppuun saakka! He tulivatkin toiselle sijalle, ja mun aika oli jotain viisi sekuntia nopeampi! Niin me Codan kanssa sitten voitettiin luokka, ja saatiin meidän ensimmäinen yhteinen sinivalkoinen ruusuke! Hyvä opetus kyllä, että verryttelyn perusteella ei saa tuomita koko kisasuoritusta. Jos olisin jäänyt huonon verryttelyn perusteella lillumaan itsesääliin, olisi tulos ollut varmasti jotain ihan muuta. Oon ihan super iloinen, että Codalla ja mulla on nyt alkanut sujumaan niin kivasti. Eilen oltiin taas Tuiskun hyppärillä, ja meni taas super hyvin. On joka kerta super hyvä fiilis hypätä, ja valmennuksista saa lähes poikkeuksetta poistua hymyssä suin. Katsotaan kauan tätä onnea kestää, toivon että pitkään!