♥112 Ypäjä 100cm ja 110cm

Kisarutiinia metsästämässä

Tänään oltiin siis Ypäjällä kisoissa, ja menin mun ensimmäisen 110cm-luokan! Toinen osa tulee perästä, kun saan kuvia.  Nyt kuitenkin tulokset ja video :)

 

     Metristä en ole ylpeä. Ensimmäiselle nypin typerästi, kun yritin epätoivoisesti saada pidätettä läpi. Kakkoselta kolmoselle oli viiden tai kuuden askeleen sarja, mutta mitä tekee Ida? Viisi ja puoli askelta, koska ratkaisua ei kuulu ajoissa. Nelonen oli sitten yhden askeleen, sarja, joka meni hyvin. Mutta hetkinen, joku ääni kuului takaa. B-osan puomihan se sieltä tarttui matkaan, no ei siinä, ainakin ratsastin kerrankin niinkuin lyhyelle sarjalle kuuluukin, eli sen puomin laitan kyllä myös Codan piikkiin. Jos puomi olisi tullut ihan miltä tahansa muulta esteeltä, olisin saanut syyttää täysin itseäni, mutta sarjalle ratsastin niinkuin kuuluukin, joten harmitti vähän.

     Loppurata sujui sitten puhtaasti. Nelonen oli mustavalkoinen okseri, jolle oli tullut paljon kieltoja. Kieltoa en toki pelännyt, mutta puomi kummitteli vähän mielessä. Se oli kuitenkin radan paras este, johon tuli tosi kiva hyppy! Siitä sitten kutospystylle ihan jees, yksittäinen pinkki seiska vähän katkeilevalla rytmillä, ja viimeinen n. seitsemän askeleen linja viidellä, hups! En ainakaan nyppinyt :D

 

 Linkki 110cm

     Yllä näkyvässä kympissä taas Coda oli enemmän oma itsensä, mä ratsastin paremmin, ja laukka pyöri kunnolla eteen kuitenkaan juoksematta alta.  Ykköselle etäisyys ei ihan napannut, ja viimeiselle rytmi heitteli jonkin verran josta puomi mukaan, mutta muuten oon tosi tyytyväinen! Mun eka kymppi, ja se tuntui tosi omalta korkeudelta, oikeen sopivalta tähän tilanteeseen. Harmi että kolmas este on kuvattuna niin läheltä, ettekä nää kunnolla miten hyvän ja ilmavan hypyn Coda otti, ja muutenkin radalla oli paljon oikein kivoja etäisyyksiä. Jos tämä kauden alku alkaisi nyt vähän helpottamaan, ja saataisiin taas tasaisia ja hyviä suorituksia joihin loppukaudella jäätiin. Tästä on kuitenkin hyvä jatkaa, ja innolla odotan ensi viikonlopun Hyvinkään Riders Innin kisoja :)

Olitteko te ypäjällä? Onko kisakausi startannut jo käyntiin?

Mitä mieltä uudesta ulkoasusta? Kiitos siitä Emmalle ♥ 

♥: Idde

♥111 Miten menee?

Nousujohteista

 

Olen ollut nyt eilisestä saakka kotona vatsataudissa, ja lupaamani maanantaina kertomat muutokset siirtyvät harmillisesti huomiselle. Tänään mun olo on jo huimasti parempi, ja tappava ydinsota vatsassa on loppunut. Eilinen oli kyllä yksi mun elämäni kauheimmista päivistä, mutta onneksi nyt alkaa jo helpottaa :) Codakin on näillä näkymin ihan kunnossa, ja kummallinen epäpuhtaus katosi onneksi pian.

 

Yllä videonpätkää ep-epäilyistä 19.3. Näyttääkö teistä puhtaalta?

      Koska tultiin siihen tulokseen, että Coda ei enää näytä epäputaalta, päätettiin että ratsastukset suoritetaan taas normaaliin tapaan. Jos jotain olisikin vialla, ei se pumpuliin käärimällä esiin tule. Ainakin toistaiseksi näyttäisi kuitenkin siltä, että kyseessä oli joko pienehkö venähdys, taikka kaviosta löytyneestä tikusta aiheutunut kaviopohjan arkominen.

     Lauantaina oltiin hyppärillä, joka sujui oikeastaan melko kelvollisesti. Hyppäsin ensimmäistä kertaa uusilla suitsilla, joista on tulossa esittelyä hieman myöhemmin. Coda toimi niillä kuin unelma, ja itsekin sain paremman tuntuman hypyn läpi. Vaikka mun sairastelun vuoksi en ole nyt lauantain jälkeen päässyt hevosen selkään, valmistaudun ihan hyvillä mielin viikonlopun Ypäjän kilpailuihin. Toivotaan että osaisin tällä kertaa ratsastaa ;)

Sitten seuraavaan asiaan, joka tuli tässä mieleen aikaa tappaessa. Banneripaja on edelleen auki, joten jos löytyy banneria kaipaavia lukijoita niin kurkatkaa ohjeet ja ottakaa yhteyttä :)

♥: Idde

♥110 Moi mä oon Ida

Ruudun takana

En tiedä teistä, mutta mulle on tärkeetä tietää kenen kädenjälkeä mä oikeasti luen. Hevosblogeissa usein kirjoittaja kätkeytyy, ja blurrataan naama ratsastustuvista, koska "tämä blogi on mun hevosen". No mitä sitten? Ei se hevonen kavioillaan niitä näppääimiä naputtele, ruudun takana on oma persoona, jonka ääni kuuluu tekstin läpi, mutta jonka personan haluan myös yhdistää tiettyyn naamaan.

     Menikö koko aloitus ihan ohi? Ei se mitään, koitan selittää asiaa vähän tarkemmin. Kun hevosblogeja vertaa esim. lifestyle-blogeihin, isoin ero on usein kirjoittajan jääminen taka-alalle. Vaikka mäkin kirjoitan lähinnä Codan elämästä, haluan että mun ääni kuuluu, ja että saan jakaa mun omia ajatuksia ja mielipiteitä blogin puolella. Sen takia teen tän postauksen, kerron vähän enemmän musta, koska mä olen se kenen kädenjälkeä te luette, esim. juuri nyt.

     Henkilökohtaisesti mua ärsyttää, jos hevosblogista ei löydy omaa esittelysivua kirjoittajasta. Tulee heti sellainen kuva, että bloggaaja kertoo hevosten elämästä, eikä ehkä kirjoita omien tunteidensa ja tuntemuksiensa pohjalta elämän kulusta avoimesti. Toki ymmärrän, että monet ovat melko varovaisia mitä tetoja jakaa blogissaan, ja usein varmasti mietitään millaisen kuvan itsestään antaa. Mä olen kuitenkin sitä mieltä, että kirjoittaja on keskeinen osa blogia, ja oman persoonallisuuden jakaminen lukijoiden kanssa ei ole yhtään huono asia, päin vastoin. Muunmuassa videopostaukset on tosi hyvä juttu tähän, kun näkee ihmisen videolla, saa siitä varmasti paremman käsityksen kuin lukemalla tulkinnanvaraista tekstiä.

kesä 2014

     Nyt kuitenkin aiheeseen, eli minuun. Älkää käsittäkö väärin, en ole itserakas, vaikka arvostan kyllä itseäni terveellä tavalla. Mulle on melko helppoa puhua itsestäni, vaikka se onkin melko epäsuomalaista. Kun mut tapaa livenä, saa varmasti musta ihmisestä helpommin oikeanlaisen kuvan, kun tämän mustavalkoisen tekstin läpi. Olen oikeasti melko värikäs persona, ja olen monesti kuullut että mua on mahdoton unohtaa kun kerran tapaa. En ole mikään äidinkielen monitaituri, ja välillä huomaan itsekin ettei oma ääneni kuulu tekstin läpi niin voimakkaasti kun haluaisin. Senkin takia pyrin tekemään videopostauksia melko usein, ja kannatan toki muutenkin postauksissa monipuolisuutta, sekä tykkään tehdä ja kuvata videoita.

     Olen itsevarma ihminen, eikä esimerkiksi negatiiviset kommentit ole mulle mikään big deal. Toki mukavat kommentit on aina kivempia, mutta osaan ottaa kritiikkiä vastaan, ja jättää asiattomat jutut omaan arvoonsa. Muunmuassa tämän vuoksi en suosittele bloggaamista kovin nuorille, tai ainakin kannataa estää kommentit anonyymeiltä, sillä jos asioiden käsitteleminen tuottaa ongelmia, saa pienet haukut pienessä ihmisessä aikaan suuria tunteita. Olen myös oikeastaan aina tyytyväinen, että en itse alottanut blogin pitämistä nuorempana, sillä häpeäisin varmasti silmät päästäni jos joutuisin lukea juttua alle 16-vuotiaalta Idalta. Asiaa ja kärkkäitä mielipiteitä olisi kyllä varmasti riittänyt, mutta hyvän maun häilyvä raja olisi hieman saattanut rakoilla.

ei lisättävää...

     Nää jutut heittelee nyt vähän joka suuntaan, ja se johtuu siitä etten osaa järjestellä aina mun ajatuksia niinkuin haluisin. Toivottavasti pysytte kuitenkin menossa mukana! Seuraavaksi kerron vähän musta. Mä oon pienestä pitäen ollut aika tempperamenttinen ja määrätietoinen tapaus, enkä ole koskaan uudenkaan tilanteen yllättäessä ollut mikään hissukka. Olen usein paljon äänessä, ja lukiolla kaverit löytää mun luokse kolmanteen kerrokseen tuhannen muun joukosta ihan ääntä seuraamalla. Oon myös vähän yllytyshullu, en tietenkään ryhdy mihinkään typerään (mitä nyt mm. kerran söin kattoon heitetyn keitossa lilluneen kinkun euron takia...), mutta monesti lähden pienellä kannustuksella ensimmäisenä liikkeelle. Kai mä oon välillä vähän blondi, mutta ihan jees jees tyyppi!

     Vihaan feikkaamista, ihmisen pitää olla oma itsensä, just sellanen persoona mikä siitä on luotu. Ite haluan olla aina aito ja rehellinen, sekä luottamuksen arvoinen ystävä ja ihminen. Kukaan ei oo täydellinen, mutta itse voi vaikuttaa aika moneen asiaan oikeiden valintojen kautta. Näytän tunteeni ja fiilikseni sellaisina kun ne on, mulla on usein hyviä päiviä, ja oon melko iloinen ihminen. Silloin kuitenkin jos joku painaa mun mieltä, en esitä ilopilleriä muiden takia, vaan vetäydyn vähän omiin oloihini, ja annan itselleni luvan olla surullinen jos mulla on sellainen fiilis. Olen myös tosi sponttaani tapaus, joka näkyy hetken mielijohteesta tehdyistä tempauksista. Kyllästyn usein muunmuassa mun hiuksiin, ja mun blogihistoriankn aikana mun tukassa onkin nähty jo ainakin seitsemää eri väriä (punainen, blondi, pinkki, liila, sininen, shamppanja ja ruskea). Usein esim. kokeisiin luettaessa, tai vaikka keskellä yötä saan päähänpiston että laitetaampa vähän liilaa tukkaan, sitten perinteinen "hups", ja paluu mua parhaiten kuvastavaan blondiin!

Kuten mm. bannerista on saattanut huomata, käväisin tuossa brunettena, mutta ei huolta, blond is back!

Nyt mä oon kuitenkin jauhanut jo tarpeeksi itsestäni. Tuliko jotain uutta infoa? Mä oon siis Ida, ja olisi kiva olla vuorovaikutuksessa sun kanssa! Nyt päästäänkin siihen, että olisi kiva kuulla keitä sielä ruudun sillä puolella oikein on :) Laittakaas kommenttia, ja kertokaa keitä te ootte, myös blogin saa linkata mukaan jos sellainen löytyy, niin käyn kurkkaamassa!

Hyvää kesän odottelua kaikille, kyllä se sieltä tulee!

♥: Idde

♥109 Hyvä huono alkuviikko

Alkuviikon tapahtumia

 

Mainitsin viime postauksen lopussa hieman tulevista pikkumuutoksista koskien omaa ratsastustani, mutta tarkempaa infoa tästä tulee ensiviikon maanantaina :) Muuten viime päivinä onkin taas sattunut ja tapahtunut kaikenlaista.

 

Bambi ja Coda :)

     Maanantaina mentiin Emilian ja Helmin kanssa mopolla ja skoballa tallille, kun Emilialla ei ollut autoa käytössä. Meidän puomi/kavaletti-tuntikin oli peruttu, joten päätettiin Emmin kanssa leikkiä koulutuuppareita :D Aikamme heitettiin tosi tasokasta läppää mm. siitä, miten koulusatulassa tulee taidot mukana, ja kuinka meidän kouluratsut liitelevät menemään uljaana rollkurissa (älkää käsittäkö väärin, meillä on vaan vähän vajaa huumorintaju, eikä oikeasti suosita rullausta millään tasolla). Helmillä oli kaksi hevosta ridattavana, joten se meni jo omia aikojaan ratsastamaan ensimmäistä, että päästäisiin ajamaan samaa matkaa pois.

     Päästiin sitten viimein ihan maneesiin saakka, joka oli lähes tyhjä. Helmikin lähti jo takaisin tallia kohti ensimmäisen ratsun kanssa, ja me alettiin hölkötellä keskenämme. Noh, taidot ei tullut koulupenkin mukana, mutta muuten Coda oli ihan kivan tuntuinen. Bambi taas ei pitänyt testissä olevasta koulupenkistä, ja Emilia vaihtoi nojatuolin estepenkkiin. Ei jaksettu edes pinteleitä laittaa, vaikka kuinka uhottiin, joten uskottavuus kahdesta taitavasta kouluratsastajasta mureni melko pian, eikä edes kouluraipat pelastaneet tilannetta. Aikamme tuuppailtiin maneesissa ihan hyvällä menestyksellä, ja sitten lopuksi mentiin kävelemään hiitille, sekä lähes sulalle kentälle.

 

     Hiitillä saatiin huikea idea mennä tietä pitkin eteenpäin, mutta välissä oli pieni oja. Codan kanssa ollaan ojaa ylitetty kymmeniä kertoja, joten mentiin sitten edeltä. Oja on siis todella pieni ja matala (siis epäsyvä), ja sen yli voi kävellä varsin hyvin. Ojanpohjalle oli kuitenkin lumesta sulanut muutama sentti vettä, ja Codan mielestähän tässä oli jo muutama sentti liikaa. Ojan ylitys suoritettiinkin sitten viiden metrin loikalla, sillä seurauksella että Codan niska tuli mun sormeen ja peukalo vääntyi aika pahasti. Tämä episodi ei kuitenkaan toki jäänyt ainoaksi sirkusliikkeeksi, vaan kotiinpäin kävellessä molemmat pikkupossut ampaisivat taas sellaisia lähtöjä että olisi ihan mielellään voinut jättää väliin. Kentällä käytöstavat löytyivät uudestaan, mutta matka kentältä tallin pihaan sujui taas vähintäänkin mielenkiintoisesti muutamilla loikilla ja pystyynhyppimisillä varustettuna.

Mutta eihän näille pikkuporsaille voi kauaa olla vihainen ♥

     Lisää ikäviä uutisia saatiin todeta eilen, kun mulla ja Helmillä piti olla Jonnan kouluvalmennus. Alkuverkan jälkeen tultiin väistöä uralla, ja yllättäen Jonna sanoi että Coda ei ole ihan ok. Se ei ottanut toiselle takajalalle painoa normaalisti, vaikka ei sitä mitenkään ontunutkaan. Tulin alas selästä, talutin muutaman kierroksen, ja vein Codan talliin hoitaen sen hyvin. Jäi tosi paha mieli, kun ei ole mitään tietoa mikä sillä on/oli. Luultavasti ei kuitenkaan mitään vakavaa, sillä se ei reagoinut millään kohdalla kun sen jalat ja selkä yms kokeiltiin. Seuraillaan nyt pari päivää, ja toivotaan että syy selviää ja poistuu pian!

Peukku paketissa, mutta ompahan ainakin sävy-sävyyn ;)

♥: Idde

♥108 Kevättä näkyvissä

 Muutama keväisempi kuva

Metsäpolulla oli vielä joissakin paikoissa hieman lunta jäljellä.

"Miks me pysähdyttiin, saanksmä vai namia?"

"No seisotaan sit hetki nätisti..."

Hiitti sensijaan oli jo lähes sula, reunoja lukuunottamatta.

"Äiti eilen tuolta puskasta tuli poni, melkeen söi mut!"

"Mitä sä nyt kattelet, tehään äkkiä tää lenkki niin pääsen syömään!"

Vietiin maneesiin tollasia tekopuita, niin Coda oli heti haukkaamassa vähän muovilehtiä suuhunsa :D

Pahoittelut tällaisesta pikapostauksesta tähän väliin, mutta nyt on muutamia muutoksia tulossa, ja kerron niistä sitten vähän myöhemmin :)

Onko teidän hepoilla kevättä rinnassa, Codalla on melkoisesti!

♥: Idde