torstai 31. joulukuuta 2015

♥189 Jouluspesiaali 10/10 - Hei hei vuosi 2015

Vuosi 2015

 

Viimeinen joulukuun spesiaalipostaus vie meidät kurkkaamaan vuotta 2015. Vuoden viimeisenä päivänä voi vielä katsoa taakse päin, mutta sitten suunnataan katse tulevaan vuoteen! Viime kauden kisamuistelot löydät täältä, mutta tässä postauksessa katsotaan meidän vuotta kisojen ulkopuolella. Mitä kaikkea vuoteen onkaan mahtunut?





Tammikuu


     Tammikuussa Maastoiltiin pakkasessa nauttien kauniista maisemista! Maa oli täynnä lunta, ja elohopea pysyi visusti miinuksen puolella. Kuvailin myös pidempää videopostausta kouluvalmennuksesta, ja aloin taas käyttämään meidän koulusatulaa. Hypättiin kolmoissarjaa ensimmäistä kertaa, ja laukka sammui hypätessä liikaa. Asetin myös kisatavoitteita tulevalle kaudelle, osa tavoitteista toteutui, mutta osa ei. Esimerkiksi junnu cup jäi meidän osalta sivuun, mutta ehkä ensi kaudella pääsemme 120cm -luokkiin :)




Helmikuu


     Helmikuussa lumiset pakkaskelit jatkuivat, ja treenasin paljon sekä Codan kanssa, että ilman. Kuvailin MyDayn, ja käytiin Sanna Backlundin valmennuksessa. Tanssin myös perinteiset vanhojen tanssit, joista jaoin kuvia myös blogin puolelle. Harjoiteltiin myös maastoutumista, ja katseltiin vanhoja kuvia muistellen mun ratsastushistoriaa.


 

Maaliskuu


     Maaliskuussa aloitettiin kisakausi, ja jatkettiin Sannan treenejä. Kevät alkoi tehdä tuloaan, ja kerroin itsestäni hieman enemmän. Codalla oli myös pieniä ep-epäilyjä, jotka kuitenkin onneksi osoittautuivat vääriksi. Coda alkoi liikkumaan jälleen täysin puhtaaksi, joka on tärkeintä, vaikka arkomisen syy jäikin lopulta mysteeriksi.


 

Huhtikuu


     Huhtikuussa vitsailtiin aprillipäivänä, ja kuvailin myös tallivideopostausta. Päästiin myös siirtymään maneesista kentälle, ja hymyiltiin kouluvalmennuksen sekä kivojen ilmojen vuoksi. Käytiin myös kolmatta kertaa koulukisoissa, ja sijoituttiin kolmannelle tilalle yli 61 prosentilla! :)


 

Toukokuu


     Toukokuussa kohotettiin itseluottamusta Sannan rataharkoissa RidersInnissä. Päästiin myös itse Warwick McLeanin kouluvalmennukseen, josta tein videopostauksen. Toukokuussa mun jalka hajosi, ja se olikin tooosi pitkään kipeä. Vielä tähän päivään mennessäkään se ei ole täysin parantunut, eikä kukaan osaa edes sanoa mikä siinä on rikki. Toivotaan kuitenkin, että se tulisi vielä joskus kuntoon. Saatiin myös koulukisoista ennätysprosentit, yli 65%, joka riitti viidenteen sijaan. Loppukuusta Codalla oli syntymäpäivät, iso poika täytti jo kahdeksan vuotta. Saatiin myös Sannalla onnistumisia esterintamalle.




Kesäkuu


     Kesäkuussa käytiin ensimmäisissä aluetason koulukisoissa hakemassa kokemusta myös kotikisojen ulkpuolelta. Olin myös groomina Nooralla finnderbyssä, ja sieltä kuvattiinkin yhteinen videopostaus. Onnistuneet valmennukset Sannalla jatkuivat, ja Pyry hyppeli Codalla muutamaan otteeseen Tuiskun ollessa raskaana. Maastoiltiin paljon, ja kuvattiin siitä myös videota.



Heinäkuu


     Heinäkuussa vietettiin rentoja kesäpäiviä hyvissä ilmoissa. Pyörähdettiin myös kulukisoissa, ja blogi liittyi Instagramiin! Vuoden lempparikisat, eli Savonlinna ja Hanko käytiin myös heinäkuussa :)


Elokuu


     Elokuussa kuvailin MyDaytä kesäloman viimeisiltä päiviltä, ja harrastettiin maastokivaa hyvässä seurassa. Käytiin kouluvalkuissa, ja onnistuin tippumaan puomi/kavaletti -tunnilla.


Syyskuu


     Syyskuussa blogi oli hiljaisempi omien kirjoitusteni takia. Kisailtiin kuitenkin leikkimielisissä tallikisoissa, ja tultiin toisiksi. Tuisku hyppäsi pitkän tauon jälkeen Codalla isompaa. Syksy alkoi tehdä tuloaan, ja sain uuden kypärän. Pääsin myös tutustumaan Veljekset Wahlséniin ja uusiin bloggaajakolleegoihin paremmin bloggaajatapaamisen merkeissä :) 


Lokakuu


     Lokakuussa bloggaajat kokoontuivat Keravalla, tutustuen Horse & Riderin mulle jo entuudestaan tuttuun yritykseen. Taru Arola kävi myös napsimassa meistä ihanan syksyisiä kuvia! Kävin myös Horse Showssa, josta mukaan tarttui pari kivaa juttua :)


Marraskuu


     Marraskuussa jatkettiin koulutreenejä, ja käytiin koulukisoissakin. Coda tosin käyttäytyi kun hulluu, eikä kisoista meinannut tulla yhtään mitään. Tutustuttiin myös Piia Pantsun valmennuksiin, joissa käytiin kahtena peräkkäisenä päivänä.




Joulukuu


     Joulukuussa jatkettiin estetreenejä sekä kotona, että Pantsun valmennuksessa. Kävin myös tutustumassa Lontoon Horse Showhun, josta kuvasin myös MyDayn. Käytiin myös Kristan istuntatunnilla, josta saatiin vinkkejä tulevaan :)




Kiitos vuodesta 2015, ja super hyvää uutta vuotta 2016! ♥

tiistai 29. joulukuuta 2015

♥188 Jouluspesiaali 9/10 - Istunnan tuunausta

Istuntatunti 27.12

 

Sunnuntaina oltiin Codan kanssa Krista Mutasen istuntatunnilla. Coda oli pikku pakkasesta johtuen etenkin alkuun aika energinen, mutta tosi kiva ratsastaa. Alun parit lähdöt puuttuu videolta, mutta yksi pieni singahdus on myös klipissä mukana. Tunti meni hyvin, ja sain tehtyä korjauksia istuntaani. Treeniä vaan niin eiköhän se siitä :)





     Aloitettiin tunti ympyrällä, ja Krista keskittyi mun istuntaan kaikissa askellajeissa. Tehtiin siirtymisiä, ja mun piti aina siirtymisen läpi vahtia istuntaa. Sitten tehtiin vastalaukkoja, väistöjä, voltteja jne. Videolta näette aika paljon, mutta omaan silmään saatiin aikaan korjausta parempaan. Codan ravi on oikeasti aivan kamala istua, tosi iso ja terävä, joten siinä istumisessa on kyllä vielä hommaa. Laukassa saatiin Coda suoraksi, ja muutenkin kulkemaan hyvässä tasapainossa. Loppua kohti alkoi vähän väsymään, kun se joutui kuitenkin tehdä töitä tosi paljon. Ihmeen hyvä kunto sille on kuitenkin tullut, ja lihaksistokin on kasvanut hyvää vauhtia. Kaksi vuotta sitten Coda käytti 145cm ulkoloimia, ja nyt 165cm meinaa jäädä jo pieneksi, lihasmassaa on siis tullut aika kivasti :)




Eiköhän se istunta ala parantua, kun treenataan vaan kovaa :)

lauantai 26. joulukuuta 2015

♥187 Jouluspesiaali 8/10 - Viime kausi

Kauden 2015 kisat

 

Joulukuun kahdeksas spessu käsittelee meidän viime kisakautta, tarttuen erityisesti sen kohokohtiin! Mitkä kisat jäi parhaiten mieleen, ja mihin suorituksiin sain olla tyytyväinen? Jokainen kilpailu on erilainen, ja mieleen jää usein etenkin kaikista huonoimmat ja parhaimmat suoritukset. Nyt kuitenkin kurkataan meidän viime kauteen!





     Alkukaudesta halusin päästä mahdollisimman pian siirtymään 110cm -luokkiin. Joulukuun ypäjän kisat oli peruttu alhaisen orallistujamäärän vuoksi, joissa 110cm debyytti piti suorittaa, joten se siirtyi sitten kauden 2015 alkuun. Ensimmäisissä kilpailuissa startattin luokat 90cm, 100cm, ja 100cm. Kisat eivät kuitenkaan sujunut kovin hyvin, vaan joka luokka oli kunnon säätöä. Olin ihan hukassa, ja Coda oli tosi innoissaan! Mietin, että ilmottaudun seuraavissa kisoissa ainoastaan metriin, ja menisin pelkkää metriä niin kauan, kun siltä tuntuisi.
     Heti seuraavissa Ypäjän kisoissa päätin kuitenkin, että menisin sen kympin jos metrin jälkeen siltä tuntuisi. Metri ei mennyt ihan nappiin, mutta mulla oli kuitenkin tunne, että pitäisi hypätä myös se kymppi. Suurin syy oli se, että halusin korjata metrin virheet. Tuisku sanoi että mene 110cm jos olet varma että olet valmis, mutta pitäisi kuitenkin miettiä onko järkevää mennä korjausluokkana isompaa luokaa mitä on koskaan hypännyt. Kotona oltiin kuitenkin tehty isompaakin joten päätin ottaa tietyllä tapaa riskin. Sovittiin että menen ainakin verryttelyyn, ja jos tuntuu hyvältä, menen luokan.
     Verryttely sujui hyvin, ja Coda oli hyvin mun kanssa! Lähdettiin siis radalle, ja onneksi lähdettiin hyppäämään, koska sain korjattua metrin virheet, ja sain ratsastettua hyvän radan. Ensimmäisellä esteellä oltiin pohjassa, ja mietin heti että nyt oikeesti ratsasta! Muut esteet meni hyvin, ja etenkin kolmosena olevalle isolle okserille saatiin tosi hyvä lähestyminen ja pyöreä hyppy. Vikalla etäisyys ei kuitenkaan ollut täydellinen, jonka seurauksena saatiin siitä puomi. Ei haitannut yhtään, ensimmäinen 110cm takana, ja iso hymy huulilla.





     Heti seuraavissa kisoissa Riders Innissä mentiin sitten 100cm ja 110cm, ja ratoihin alkoi löytymään kaivattua tasaisuutta. Radat oli melko pieniä, ja ehkä myös siksi tuntuivat suhteellisen helpoilta. Oli kuitenkin ihana fiilis, kun homma alkoi taas rullaamaan. Ei pahempia ongelmia, ja molemmilla oli kivaa. Oikeat hyvän mielen kisat :)




     Seuraavissa kisoissa mentiin 100cm ja 110cm, ja tulokset oli erittäin vaihtelevat. Yksi hiekan maistelu ja yksi ruusuke... Tässä välissä käytiin myös erittäin pohjalla, kirjaimellisesti. Myös mun jalka meni kotona tippuessa, ja kisataukoa kertyi vähän. Alettiin rakentaa luottamusta uudelleen, ja aloitettiin taas hyppäämällä hyvinsujuneet 90cm ja 100cm. Seuraavissa kisoissa kuitenkin nostettiin taas korkeutta kohti kymppiä, ja hypättiin Laaksolla 90cm ja 105cm. Molemmista luokista neljäs sija, ja erittäin tyytyväinen kuski! Pahoittelut videon laadusta...




     Seuraavat kisat oli Savonlinna Opera Games, joissa kilpailtiin kolme päivää. Hyvien ja tasaisten ratojen lisäksi reissu oli erittäin mieleenpainuva, sillä yövyttiin paikanpäällä kolme yötä. Seura oli loistavaa, ilmat kesän parhaat, ja onnistuneet 100cm, 110cm ja 110cm radat. Ensimmäisenä päivänä saatiin luokasta jopa sijoitus, ja muutenkin olin rataan tosi tyytyväinen. Toisena päivänä saatiin myös puhdas ja tasainen rata, kuten myös viimeisenä päivänä. Kolme puhdasta rataa, joista kaksi 110cm -tasolta. Erityisen hyvältä tuntui, kun ei oltu menty tässä välissä pitkään aikaan kymppiä, ja nyt se taso sujui taas tasaisesti ja hyvin, vaikka esteet olivatkin osin melko tapissa. Viimeisenä päivänä Coda oli jo hieman väsy, mutta jaksoi urheasti vielä viimeisenkin radan puhtaasti, erittäin tyytyväinen koko reissuun!




     Seuraavaksi Hangossa mentiin myöskin pienen levähdyksen jälkeen kolme päivää. Ensimmäisenä päivänä sijoituttiin viidensiksi metrissä, jossa oli hirveästi osallistujia. Toisena päivänä mentiin tosi iso 110cm, josta saatiin vahingossa 1vp yliajasta. Viimeinen päivä oli kuitenkin ehdottomastii paras, vaikka saatiinkin yksi puomi sarjalta. Tasainen 110cm, johon sai olla tyytyväinen! Tältä reissulta ostin myös uuden KL:n kisatakin, johon olen vieläkin ihan rakastunut :)




     Sitten vuorossa oli Laakson harkkakisat, joissa mentiin 100cm ja sijoituttiin. Myös Riders Innin 100cm ja 110cm sujuivat omalla painollaan, joskin melkoisen epätasaisesti, ja kotiin viemisiksi kuitenkin ruusuke kympistä. Tuiskula GP:n 80cm sujui vauhdikkaissa merkeissä, ja humoristisissa "kilpailuissa" sijoituttiin toiselle tilalle. Tässä välissä Tuisku meni parit kisat Ypäjällä tosi hyvällä menestyksellä, ja itse palasin puikkoihin taas Riders Innissä. Rata sujui kivasti, toisin kun sen jälkeisissä kisoissa Ypäjällä. Tästä johtuen taas hyvän mielen kisat RidersInnissä 90cm ja 100cm tasolla. Kausi päästiin lopettamaan kuitenkin Ypäjällä 100cm ja 110cm -luokkiin, jotka menivät ihan kivasti! Laukkaa oli vihdoinkin tarpeeksi ja homma eteni, vaikka kympistä napattiinkin pari puomia. Hyvillä fiiliksillä kuitenkin :)




Sellainen oli meidän kausi 2015! Innolla odotan jo ensi kautta, ja etenkin näitä katsellessa alkaa jo tehdä mieli radoille. Nyt me kuitenkin levätään, ja hyppyhommat jatkuu vasta ensi vuoden puolella :)

torstai 24. joulukuuta 2015

♥186 Hyvää joulua!

Jouluja kaikille blogin lukijoille!




keskiviikko 23. joulukuuta 2015

♥185 Jouluspesiaali 7/10 - London International Horse Show

Lontoon Horse Show

 

Seitsemäs jouluspessu kertoo mun kokemuksesta Englannin Horse Showsta. Mukana on myös pieni kooste-video, jonka avulla paikasta saa hieman realistisemman kuvan. Lontoon Olympia oli mieletön kisapaikka, ja koko konsepti oli todella erilainen kun Helsingissä. Hyviä ja huonoja puolia, mutta hieno kokemus!





     Heti paikan päälle saavuttuamme suunnattiin expoon, koska meidän näytöksen alkuun oli vielä aikaa. Expossa oli 210 kojua, ja tavaraa ihan laidasta laitaan. Mukaan ei kuitenkaan tarttunut muuta, kuin parit sukat ja muutama huivi! Mulla vaan ei ole tarvetta millekään hevostavaralle, joka on ihan hyvä juttu. Hinnatkin oli melko samassa kun täällä, eikä mitään megatarjouksia juuri ollut.
     Areena oli mielettömän upea. Olympian lasikatosta näki laskevan auringon, ja punaiset penkit täyttyivät kauttaaltaan ihmismassasta. Parasta oli esteluokat, jotka olikin oikeastaan ainoa ohjelma josta olin erityisen kiinnostunut. Kaikki muu oli sellaista väliohjelmaa, josta englantilaiset jouluhullut olivat todella innoissaan. Itse menin kuitenkin katsomaan maailmanluokan kilparatsastusta, ja sitä onneksi myös näin. Oli hienoa nähdä niin taitavaa esteratsastusta, ja aivan mielettömiä hevosia.
     Englannissa Horse Show muistuttaa muulta ohjelmaltaan enemmän Suomen Apassionataa, eikä suurin osa katsojista ymmärtänyt varmastikaan hevosista yhtään mitään. Ponit, koirat, ja musiikkikulkueet alkoivat kieltämättä hieman tulla korvista ulos, kun ne oli nähnyt jo kolme kertaa, eli meidän jokaisessa näytöksessä. Porukkaa oli vauvasta vaariin, ja todella monet olivat pukeutuneet jonkinlaiseen "joulupaitaan". Siitä tulikin mun ja äitin välinen juttu, että bongailtiin yhdessä näitä pukeilla ja poroilla koristeltuja paitoja. Vähän kyllä nauratti kun kaikilla keski-ikäisillä miehilläkin oli joku led-valoilla varusteltu poropaita.


Toivottavasti saatte videolta selkeämmän kuvan tapahtumasta :)


 

sunnuntai 20. joulukuuta 2015

♥184 Jouluspesiaali 6/10 - London MyDay

MyDay 18.12


Terkut täältä Lontoosta! Perjantaina ja lauantaina käytiin katsomassa Lontoon Horse Showta Olympialla, ja siitä julkaisenkin sitten ihan oman postauksen. Joulukuu etenee kovaa vauhtia, ja olenkin tullut siihen tulokseen näiden jouluspessujen suhteen, että spesiaalit loppuvat vasta joulun jälkeen. Tämä tarkoittaa siis sitä, että viimeinen postaus ei tule jouluaattona, vaan jossain vaiheessa joulukuun loppua. Nyt kuitenkin MyDay perjantailta, hope you like it!








Hyvää joulun odotusta kaikille!

keskiviikko 16. joulukuuta 2015

♥183 Jouluspesiaali 5/10 - Onnistumisia Pantsun valkussa

Piia Pantsun valmennus 14.12

 

Maanantaina suunnattiin jälleen Piian silmän alle Ratsastuskeskus Ainoon, jossa puitteet ovat jo lähes valmiit. On kyllä upea paikka ei voi muuta sanoa! Tällä kertaa valmennus sujui jo paljon paremmin, eikä Coda ollut paikasta enää niin järkyttynyt. Piia oli tyytyväinen meidän tekemiseen, ja itsekin sain päättää valmennuksen hymyssä suin :)





     Alkuverryttelyn jälkeen tulimme puomi-pysty-puomi -linjaa kahden, ja kolmen laukka-askeleen väleillä. Aluksi Coda oli hieman jännittynyt, mutta ylitti kaiken kuitenkin kiltisti. Sitten tulimme yksittäistä okseria, jolle pari ensimmäistä hyppyä olivat myös hieman selättömiä. Tämän jälkeen homma alkoi kuitenkin rullaamaan! Suoritimme muutamaan otteeseen osia radasta, jonka jälkeen tulimme radan ainoastaan yhden kerran, sillä se oli onnistunut. Tarkoituksena oli laukata vähän aikaratsastus -luokkaa ajatellen, oikoen hieman teissä. Laukka pyöri mielestäni ihan hyvin, ja etäisyydet yksittäistä okseria lukuunottamatta osuivat kohdilleen. Väleihin sain halutut askelmäärät, ja meillä oli kivaa :)


 


      Palaute oli positiivista, ja Piia sanoi että jalatkin pysyivät jo paremmin alhaalla. Töitä on kuitenkin vielä tehtävänä, ja kantapäät ovatkin talven aikana extra-tarkkailun alla! Piia kehui myös Codan klippausta siistiksi, josta olen iloinen, koska tämä oli vasta mun kolmas kerta klipperin varressa. Ainon puitteita ei myöskään voi hehkuttaa tarpeeksi! Kävin myös tallin puolella, ja kaikki on vaan niin hienoa. Maneesi oli myös viime kertaa valmiimpi, ja seinälle oli ilmestynyt valtava valkokangas, jossa näkyi suorittava ratsukko. Myös korvanapit oli korvattu kaijutinjärjestelmällä, joka toimi mielestäni paljon kivemmin! Myös yleisö kuulee valmentajan ohjeet, eikä tarvitse huolehtia korvanapin pysymisestä. On kyllä hienoa, että meillä on suomessa tuollainen mahdollisuus treenata. Ja jottei kukaan vaan palelisi treenin aikana, oli pakkasen paukkuessa ulkopuolella, maneesin sisällä +17 astetta! Kunnon t-paita -kelit, ohuessa hupparissakin tuli ihan liian kuuma :)





Oletteko te jo katsastaneet uuden Ratsastuskeskuksen?

maanantai 14. joulukuuta 2015

♥182 Jouluspesiaali 4/10 - Tavoitteet

Haaveet ja tavoitteet


Huh, kylläpäs aika juoksee ja joulu lähestyy kovaa vauhtia! Vielä viimeiset kouluhommat pois alta, ja sitten saa loma alkaa :) Huippua! Itse suuntaan ensi viikolla kohti Lontoota, mutta joulua vietän ihan kotona. Nyt kuitenkin suunnataan hetkeksi katseet vieläkin pidemmälle, nimittäin ensi vuoteen! Miltä omat toiveet sen suhteen näyttävätkään?






     Viime vuonna toivoin, että kausi 2015 päästäisiin kilpailemaan 110cm -luokissa. Se toteutui jotenkin, ja saatiin kyllä startteja ihan mukava määrä 110cm tasolta. Haave oli, että loppukaudesta oltaisiin päästy starttaamaan 120cm -luokkia, ja kuten näkyy, se ei toteutunut. Mä en kuitenkaan halua asettaa minkäänlaisia paineita luokkakorkeuksien suhteen, ja jos 120cm -luokkiin nouseminen tarvitsee enemmän aikaa, niin sitten sitä aikaa annetaan. Kuitenkin ensi kauden tavoitteeksi olen asettanut, että niitä 120cm -luokkia päästäisiin menemään. Uskon, että jossain vaiheessa kautta voitaisiin olla niihin valmiita, ja jos ei olla, niin se ei ole vakavaa. Katsotaan tilanteen mukaan, ja eletään hetkessä myös ensi kaudella. Missään nimessä en halua turhaan hötkyillä, mutta jos siltä näyttää, niin 120cm tasolla olisi kiva kilpailla.
     Luokkakorkeus ei ole tietenkään tärkeintä. Isoin tavoite olisi, että pääsisin kilpailemaan ehjänä, ja ehjällä hevosella kokonaisen kauden. Se ei valitettavasti ole aina minusta kiinni, mutta toki teen kaikkeni että molemmat pysyisimme terveinä! Koitan myös pitää molempien kunnon hyvänä, ja panostaa vieläkin enemmän omaan lihaskuntoon ja jaksamiseen. Kauteen tulee varmasti sisältymään huippukohtia, mutta myös niitä heikompia suorituksia. Toivoisin kuitenkin, että Codalla pysyisi hyvä fiilis päällä, ja se voisi nauttia kilpailuista. Puhtaita ratoja olisi tarkoitus saada mahdollisimman paljon, ja etenkin ratojen tasaisuuteen koitan panostaa. Rytmiin ja omaan istuntaan aijon myös keskittyä parhaani mukaan. Jos en saa ensi kauteen mennessä niitä kantapäitä alas, laitan niihin jotkut tiiliskivet roikkumaan :D Toivon, että kauteen mahtuisi paljon hyvää!


Enemmän tätä...
 

...vähemmän tätä!
 

Mitä tavotteita teillä on ensi kaudelle :)?
 

tiistai 8. joulukuuta 2015

♥181 Jouluspesiaali 3/10 - Meidän matka

Estevalmennuksia matkan varrelta

 

Jouluspessut jatkuu, ja tällä kertaa tarkastellaan vähän mun ja Codan matkaa esteiden parissa. Itse luokittelen meidät ehdottomasti enemmän esteratsukoksi, mutta onko mulla oikeus siihen? Voinko mä sanoa meitä esteratsukoksi, vaikka ei kehitytä haluttua tahtia, tai kisata korkealla tasolla. En osaa sanoa, mutta nyt katsellaan vähän videoita aikajärjestyksessä!





     Alun estetreeniä varjosti ensimmäisten päivien onnettomuudesta syntynyt pelko, joka näkyy helmikuun 2014 videolla jännittyneisyytenä, ja turhana patistamisena esteille. Olisi pitänyt luottaa ja malttaa, mutta siinä vaiheessa meidän luottamussuhde oli vasta rakentumassa pikkuhiljaa.



     Kevään edetessä alettiin tuntemaan toisiamme aina vaan paremmin, ja estehommatkin etenivät omalla painollaan. Saatiin hyppäreistä päivä päivältä enemmän irti, ja kun pääsin itse rentoutumaan, alkoi onnistumisiakin tulemaan. Estekorkeus pysyi vielä metrin alapuolella, mutta juurikin pienemmilt esteiltä tarvittiin rutiinia ja paljon! 2014 huhtikuun videoilta näkyykin, että päästiin jo ratsastamaan ratoja läpi ilman keskeytyksiä ja turhaa säätöä. Kehityttiin kovaa vauhtia, ja luottamus alkoi kasvaa. En voi tosiaankaan sanoa osanneeni vielä ratsastaa ollenkaan, mutta suurimman osan ajasta olin edes häiritsemättä hevosta. Mä nautin hyppäämisestä, eikä Codakaan tuntunut pahemmin kärsivän :)




     Kesän aikana päästiin kunnolla töihin, ja kisatkin etenivät kivasti! Suurimmaksi osaksi pelkkiä puhtaita ratoja, ja päästiin etenemään 60cm -luokista 100cm -luokkiin. Treenit muuttuivat pikkuhiljaa teknisemmiksi, ja syksyä kohden oltiin hypätty jos jonkin moista rataa ja tehtävää. Onnistumisia ja epäonnistumisia kertyi, ja arvokasta kokemusta erilaisista tilanteista. Kotona treenit sujuivat vaidellen, mutta suurimmaksi osaksi kaikki meni hyvin. Perus virheitä toki tuli vaikka kuinka, mutta tärkeimpiä hetkiä oli onnistumisen kokemukset. Usein treenit meni kuitenkin vähän puoliteholla, niin ettei meno ollut hyvää eikä huonoa. Ei etenemistä, ei takapakkia. Syksy 2014 meni pitkälti niin.





     Talvea kohti mentäessä treenit vaihtelivat enemmän, jotkut treenit menivät huonosti, mutta taas jotkut super hyvin! Myös saman valmennuksen sisällä saattoi olla suuriakin eroja, ja etenkin jos hyppäämisestä oli ollut taukoa, jäädyin aina aluksi mutta loppua kohti sitten sain taas otteen takaisin. Seuraava video on vuoden 2014 lopusta, ja sen otsikkokin kertoo aika paljon Ups and downs, niimpä.


     Alkuvuodesta 2015 aloin saamaan jotain tolkkua koko hommaan, ja valmennuksissa meno oli suurimmaksi osaksi jo melko hyvää ja tasaista. Estekorkeus valmennuksissa liikkui siinä 100-120cm välissä, ja homma alkoi näyttämään jo ihan siedettävältä. Mä aloin myös luottaa itseeni, ja omiin ratkaisuihini, kyllä ne paikat sieltä tulee, kun laukkaa vaan estettä kohti ja vähän zoomailee. Jos ei tule, niin sitten uusi yritys!




     Kesän tullen valkut alkoivat olla sellaisia, että muuten kaikki meni kivasti, mutta sitten sössin tyyliin yhden etäisyyden ja jäädyn. Pelkäsin epäonnistumista, mutta usein sain lopuksi kuitenkin korjattua. Yhdenkin virheen jälkeen mulla jäi huono fiilis koko valmennuksesta, ja syytin itseäni hienon hevosen pilaamisesta. Coda raukka joutui korjailemaan mun virheitä, ja mulle jäi huono omatunto. Varmasti syystäkin, mutta silti pitäisi osata katsoa eteenpäin, nollata, ja jatkaa.




     Nyt ollaan tilanteessa, että treenit jatkuu läpi talven, ja toivon että päästäisiin etenemään kunnolla! Viime postauksesta löydätte meidän viimeisimmän estevideon, ja en tiedä olenko tähän tilanteeseen tyytyväinen vaiko en. Välillä tuntuu että oltaisiin lähes alkupisteessä, eikä oltaisi edetty mihinkään suuntaan. Sitten sitä taas katsoo jotain vanhoja kisavideoita ja miettii että en kyllä varmasti ratsasta enää noin huonosti! En tiedä pitäisikö tuijottaa esteiden korkeutta, ja olla surullinen siitä ettei tällä hetkellä treeneissä ole pystyssä 120cm-130cm radat, koska ei olla vielä valmiita sellaiseen. Yhdessä vaiheessa oltiin kuitenkin juuri siirtymässä 115cm -luokkiin, mutta hetken päästä löydänkin itseni hyppäämästä 90cm. Me edetään kuitenkin päivä kerrallaan, ja mä toivon, että meidän kaksi vuotta voisivat olla pelkkää alkua pidemmälle matkalle :)




Nähdään seuraavan spessun parissa!

sunnuntai 6. joulukuuta 2015

♥180 Jouluspesiaali 2/10 - Me ollaan me

Me ollaan oltu me jo kaksi vuotta!


Jouluspessu jatkuu iloisella teemalla, nimittäin tänään Coda on ollut meillä kaksi vuotta! Näihin vuosiin on kyllä mahtunut niin paljon iloja ja suruja, mutta uskon erittäin vahvasti että Coda on mulle juuri se oikea hevonen tähän väliin. Vuosipäivän kunniaksi katsellaan kuvia matkan varrelta!





     Meidän tarina alkoi siis 6.12.2013, Codan ollessa 6-vuotias. Kaksi kokematonta junnua kohtasi toisensa, ja ainekset olisi kyllä voinut johtaa johonkin katastrofaaliseen, ilman arvokasta ammattilaisten apua. Heti toisena päivänä tipuin tosi pahasti, jonka jälkeen luottamuksen rakentaminen oli oikea prosessi. Ajan kanssa opittiin kuitenkin tuntemaan toisemme, ja ymmärsin ettei ole mitään hätää. Uskon myös, että Coda alkoi pikkuhiljaa huomaamaan että se voi luottaa meihin. Me ei olla lähdössä minnekään, ja sen ei tarvitse pelätä mitään.
     Näiden kahden vuoden aikana on tapahtunut niin paljon asioita, ja olen tosi onnekas että löysin itselleni juuri tuollaisen ensihevosen. Tykkään ratsastamisen lisäksi viettää aikaa Codan kanssa, ja tallilla meneekin monesti useampi tunti päivässä. Jos Codaa ei olisi, mun elämä olisi tosi erilaista, ja ei missään nimessä hyvällä tavalla. Toivottavasti meillä on vielä monta vuotta aikaa ♥









 










Hyvää vuosipäivää rakas Coda, ja hauskaa itsenäisyyspäivää kaikille!

lauantai 5. joulukuuta 2015

♥179 Jouluspesiaali 1/10 - Puomeihin saa koskea

Tuiskun estevalmennus 5.12

 

Heti alkuun haluan kiittää Emmaa uuden ulkoasun loihtimisesta! Tykkään tästä tosi paljon, mites te? Kuten kaikki ovatkin jo varmaan huomanneet, ei blogissa nähdä tänä vuonna joulukalenteria. Kuitenkin halusin jotain vähän erilaista tähänkin joulukuuhun, ja ajattelin tehdä teille 10 jouluspesiaali-postausta. Koska tänään on jo viides päivä, tulee siis postauksia about joka toinen päivä aina jouluaattoon saakka.





      Ensimmäiseen spessupostaukseen lähdetään melko tavallisella teemalla, eli estevalmennuksella. Aijon käydä valmennusta läpi kuitenkin hieman normaalia poikkeavalla, yrsityiskohtaisemmalla tavalla. Myöhemmin postauksissa tullaan näkemään kuitenkin enemmän erikoispostauksen tyylisiä juttuja! Joka tapauksessa, valmennus alkoi ihan perus verryttelyllä, mutta heti alusta saakka mun täytyi olla tiukkana, että Coda ei jää pohkeen taakse. Tultiin myös kahta puomia ravissa ja laukassa, mutta niitä ei juuri videolla näy. Puomien ylikin piti mennä tarpeeksi etenevässä temmossa, pohkeen edessä. Kun Coda ei laukkaa rehellisesti eteen, tulee myös itse hyppäämisestä hankalaa. Ongelmana Pantsun valmennuksessa taas oli se, että vaikka sain Codan etenemään, se ei ollut enää ohjan ja pohkeen välissä. Näin ollen haastavamman tilanteen edessä se pääsi juoksemaan alta haluamaansa suuntaan, kun kukaan ei ollut ympärillä tukemassa.
     Eteenpäin pyrkimystä ja tuntumaa lähdettiin hakemaan heti alussa, ja Codalle tehtiin selväksi että jalkaan on reagoitava! Hetken muistuttelun jälkeen se liikkuikin jo ihan hyvin eteen, ja päästiin siirtymään kavalettien kimppuun. Siinä tehtävänä oli hypätä ensin yhden, ja myöhemmin kahden kavaletin yli ympyräuraa seuraten. Haastavan tehtävästä seki se, että kavaletit eivät olleet tasaisen välimatkan päässä toisistaan, vaan toiselle kaarelle tuli ainoastaan kolme laukka-askelta. Voin sanoa että ei ollut mulle ja Codalle mikään helpoin tehtävä! Välistä ohitettiin toinen kavaletti että saataisiin rytmi takaisin, ja välistä sitten ihan siksi, etten päässyt kääntämään sille.




     Jo tässä vaiheessa tuli esille yksi ongelma, joka on vaivannut meitä ihan alusta saakka. Coda saa välillä ihan kunnon kohtauksen osuessaan puomiin. Joko se lähtee alta, tai jäätyy ja pysähtyy. Tietenkään etenkään kisaradalla ei puomeihin pidäkään osua, mutta Codan pitää oppia, että vaikka puomi sattuisikin kolahtamaan, ei sen elämä siihen lopu. Välillä puomi vähän kolahti, koska noin teknisellä tehtävällä etäisyydet eivät aina osuneet ihan nappiin. Se ei kuitenkaan maailman loppu ole, ja pikkuhiljaa Codakin pysyi rennompana kolauksista huolimatta.
     Seuraava tehtävä oli tulla sateenkariesteiltä hieman kaarevalla tiellä kavaletti - pysty, ja kavaletti - okseri linjat, joihin mun piti päästä ensimmäiselle hyvin sisään. Kavaletin jälkeen taas tuli malttaa, jotta mahtui ottamaan laukka-askeleen kunnolla. Sitten tultiin pientä radanpätkää, johon sisältyi myös melko teknisiä käännöksiä. Sateenkaarelta turkoosille okserille tultiin hyvin, mutta turkoosin ja ruskean okserin linjalla meno lähti ihan käsistä. Koska ensimmäiselle esteelle täytyi tulla niin pienestä kaarteesta, osui paikka aavistuksen lähelle. Coda nappasi puomin, ja lähti taas kolauksen ääntä karkuun. Sain kuitenkin väliin mahtumaan viisi askelta, mutta toisenkin okserin puomi tuli alas laakahypyn johdosta. Seurauksena taas karkuun ja kovaa... Varovaisuus on hyvä asia, mutta saa niihin puomeihinkin koskea.
     Tultiin koko tehtävä uudestaan, ja ensimmäinen linja tuli taas aika kivasti. Vähän aikaisemmin olisin voinut antaa laukata, mutta paikat ja askeleet sopivat joten ei valittamista. Nyt käänsin jopa oikeaan suuntaan, ja pääsin muutenkin jatkamaan heti puomien jälkeen suoraan viimeiselle linjalle. Taas ensimmäisellä esteellä vähän lähellä, mutta väli ja toinen este sujuivat hyvin. Esteitä nosteltiin taas vähän isommiksi, ja sain tulla viimeisen linjan vielä kerran. Parempi, ja siihen oli hyvä lopettaa :)

Palataan seuraavan spessun parissa ♥

maanantai 30. marraskuuta 2015

♥178 Pantsun valmennus - toinen päivä

Perjantai 27.11

 

Viime viikon lopussa käytiin siis Piia Pantsun silmän alla kahtena peräkkäisenä päivänä. Jos ensimmäiestä päivästä kertova postaus on jäänyt näkemättä, löydät sen täältä. Toisena päivänä keskityttiin enemmän ratatreeniin, jota ennen hypeltiin muutamaan otteeseen yksittäisiä esteitä ja tehtäviä.



 Kiitos kuvista taas Taru Arolalle!






     Toisena päivänä valmennus sujui huomattavasti paremmin, vaikka kerran tai pari Coda pääsi jännittymään ja juoksemaan ohi. Meidän valmennus alkoi kahdeksalta aamulla, joten herätys oli jo heti viiden jälkeen. Codan piti saada ruoka kuudelta, että hyppääminen kahdeksalta olisi mahalle terveellistä. Kun päästiin perille Ainoon, sisällä maneesissa oli jos jonkin näköistä nosturia ja konetta! Mentiin kuitenkin maneesiin kävelemään, ja laitettiin Coda siinä kuntoon koska meidän ryhmä oli aamun ensimmäinen. Kahdeksan maissa koneet onneksi poistuivat, mutta päädyn ravintolatiloja valmistettiin kuitenkin taas koko valmennuksen ajan.
     Valmennus starttasi sileän verryttelyn jälkeen yksittäisillä hypyillä valko-vihreälle lankulle, jonka edessä oli puomi tukemassa oikeata ponnistuspaikkaa. Lankkua nostettiin hyppyjen välissä, ja lopulta se oli ratakorkeudessa n. 110cm tasolla. Sitten tultiin vähän teknisempää s-linjaa, johon kuului okseri, sarja, ja pysty. Tässä tuli pari mokaa mutta sitten päästiin siihen hyvin. Tämän jälkeen tultiin vähän jännemmistä elementeistä koottua linjaa pariin otteeseen, johon kuului pysty, viisi laukkaa ja sarja. Ensimmäisellä kerralla sain tukea jalalla aika paljon, mutta toinen kerta sujui jo hyvin. Siitä eteen päin alkoi sujumaan paremmin, ja radoilla pystyi jo hymyilemään. Radan kulun näettekin videolta, mutta omasta mielestä saatiin sujuvia ja kivoja ratoja. Loppuun hiottiin vielä kahta viimeistä linjaa, jotta päästiin tulemaan ne vieläkin tasaisemmin. Kokonaisuudessaan tästä toisesta päivästä jäi kuitenkin hyvä fiilis :)








     Piia tykkäsi Codasta tosi paljon, ja oli toisen päivän antiin muutenkin ihan tyytyväinen. Saatiin korjattua virheitä, ja vaikka ei ihan omalla tasolla vielä suoritettukaan, päästiin ratsastamaan radat kunnialla läpi. Loppua kohden Coda alkoi tuntumaan taas enemmän omalta itseltään, ja se halusi mennä mun kanssa. Nyt kun paikka on tullut tutuksi, voi olla että ensi kerta sujuu vähän väremmän jännittyneissä merkeissä. Ensi kauden valmennuksi ja kisoja odotellen! Nyt kuitenkin treenit jatkuu läpi talven, rutiinia lisää niin eiköhän tämä tästä!






Saatiin valmennuksista paljon irti, ja oli ihan hyödyllistä päästä työstämään myös niitä ongelmakohtia. Kotona kun mitään ohimenoja ei koskaan ikinä tapahdu, niin niihin ei voi millään lailla puuttua. Kiitos Piia, Ratsastuskeskus Aino, Taru, ja vanhemmat :)