lauantai 31. tammikuuta 2015

♥93 Eilisen esteitä

Hyppärillä


Eilen päästiinkin taas hyppelemään, ja Coda suoritti kivasti. Se oli ehkä vähän normaalia hitaampi reagoimaan, mutta hypyt sujui kuitenkin ihan hyvin. Omassa istunnassa on vaan niin paljon töitä, mutta toivottavasti siihenkin saadaan vielä muutosta mahdollisimman pikaisesti.

 

Väsäsin tällaisen kollaasin joka vuodenajasta :)

 

     Hyppärillä meni ihan ok, mutta monia ongelmiakin nousi taas pintaan. Isoin ongelma on mun asennossa esteen päällä, menen liikaa mukaan hyppyyn jo ihan pienilläkin esteillä. Se on isoin kiintopiste nyt jatkossa, että saisin sen kuntoon ja asentoani muutenki paremmaksi. Coda tosiaan hyppäsi ihan kivasti, vaikkakin oli hieman hidas. Ei rytmillisesti hidas, vaan reagointi mm. pohkeeseen oli vähän hitaampaa kun normaaisti esteillä.
     Videolta jätin tällä kertaa ihan vaihtelun vuoksi pois alkuverkat, ja pienet verkkaesteet. Alkuun tultiin kuitenkin neliön muotoista kuviota, jossa oli puomit jokaisen sivun keskellä. Ensin tutiin ravissa, ja sitten laukassa. Sen jälken tultiin apupuomin kanssa ravissa punaista pystyä, josta jatkettiin kavaletti-valk. okseri kaareva linja kuudella askeleella. Alla olevalla videolla pari viimeistä rataa ja tehtävää.


Mitäs te olette viimepäivinä puuhailleet?
Sujuuko treenit toivotulla tavalla?

♥: Idde


keskiviikko 28. tammikuuta 2015

♥92 Kisatavoitteet tälle kaudelle

Tavoitteet 2015


Kisakauden alku lähestyy, ja ajattelin hieman pohtia mitä alkavalta kaudelta toivoisin. Muissakin blogeissa on toki ollut erilaisia tulevaisuuden tavoitteita listattuna, mutta haluan pohtia myös itse näin ihan konkreettisesti asiaa. Mun mielestä on hyvä asettaa edes jonkinnäköiset tavoittet kaudelle, vaikka ei edes kilpailisi. Ratsastuksessa voi aina olla parempi, ja etenkin kisakaudelle on aina hyvä miettiä mihin tasoon on tyytyväinen, ja mihin vaikkapa erittäin tyytyväinen.




     Toivon, että matka kohti tasaisempia ratoja saa alkavalla kaudella jatkua. Yksi asia, mikä vaikuttaa suuresti tasaisuuteen, on tempo. Kun tempo on kunnossa, löytyy etäisyydetkin kuin itsestään, tai ainakin paljon helpommin. Seuraava asia mihin haluan erityisesti keskittyä, on oma istunta, haluan osoittaa omalla istunnallani vaadittavaa tukea hevoselle, mutta myös antaa tietynlaisen rauhan kun hevonen suorittaa. Jalkojen ja käsien asennon kun saisi kuntoon, ja ylävartalon liiallisen mukautumisen esteiden päällä kuriin, niin oltaisiin taas askel lähempänä tavoitteiden toteutumista.
     Codan kohdalla mulla on vain yksi toive, että se pysyisi samanlaisena kuin ennenkin. Toivon että saadaan meidän yhteistyöhön vieläkin enemmän varmuutta ja rutiinia, ja että osaisin tehdä erilaisten tilanteiden vaatimat ratkaisut radalla oikein, ja nopeasti. Mahdollisissa uusinoissa haluaisin 100cm tasolla saada vähän teitä kiristettyä, ja vähän kovempitempoisessa laukassa edettyä. Siirtyminen 110cm tasolle on ajankohtainen heti alkukaudesta, josta olen tosi tyytyväinen ja iloinen! Sen tason haluaisin vakiinnuttaa hyväksi ja tasaiseksi mahdollisimman pian, niin että mitään ongelmia ei syntyisi.


  

      Jos kaikki menee paremmin kuin hyvin, toivon että päästäisiin osallistumaan kauden 2015 Junior Cup:iin. Rutiinia isommilla esteillä tarvitaan vielä paljon, mutta toivon että pääsisin sitä menemään, koska mulla on kuitenkin ihan viimeinen junnuvuosi käynnissä. Ainakin niihin ensimmäisiin osakilpailuihin toivon pääseväni, sillä ne käydään 115cm tasolla, eikä siihen olisi enää alkukauden (toivottavasti hyvin menneiden) 110cm luokkien jälkeen kovin suuri nousu. Jos taas kaikki jatkuu hyvin, osallistun myös loppupään osakilpailuiin 120cm tasolla, mutta se on vielä sekä ajallisesti, että taidollisesti sen verran kaukana nykyhetkestä, että jätetään se vielä haaveiden puolelle.
     Jos nyt kuitenkin aletaan pilvilinnoja rakentamaan ihan huolella, olisi tähtäimessä syksyn Horse Show. Se olisi hieno kokemus, mutta mulle on tullut jo hyvin selväksi, että mun pääseminen sinne riippuu ihan omasta kisamenestyksestä. Mua ei ns. makseta sisään, vaan jos omat suoritukset näyttää sen suhteen vihreää valoa, päästään osallistumaan sinne. Toinen tavoite olisi junnu cupin finaali laaksolla, jepjep, ainahan sitä saa haaveilla ;)?




Millaisia tavoitteita teillä on alkavalle kisakaudelle?

 

♥: Idde

 

 

sunnuntai 25. tammikuuta 2015

♥91 Lukijakysely

Kiitos vastauksista!

 


Linkki kyselyyn 

 

♥:Idde

 

lauantai 24. tammikuuta 2015

♥90 Esteitä + kolmoissarjaa

Pitkästä aikaa estevalmennuksessa


Oltiin aamulla Helmin kanssa estevalmennuksessa, ja Coda oli happy kun pääsi pitkästä aikaa hyppäämään. Etenkin alussa intoa oli kyllä välistä vähän liikaakin, mutta loppua kohden meni jo ihan kivasti :) Valmennuksen jälkeen käytiin vielä kävelemässä tiellä, josta alla olevat kuvat on.





     Mentiin ekaa kertaa kolmoissarjaa (lue: kunnolla, ollaan joskus jollain ihan pienillä menty), ja ensimmäistä kertaa lukuunottamatta se sujui tosi kivasti. Coda on toki mennyt paljonkin, mutta mulle uusi kokemus ja vaikka aluksi toin siihen vähän huonosta rytmistä, sain onneksi korjattua heti. Saatiin kehuja ja hyvä mieli, ja vaikka paljon parannettavaa tietysti vielä löytyy, alkaa radat jo vähän isommillakin sujua ihan kohtuullisesti.
      Aluksi tultiin siis molemmista suunnista ympyrällä kavalettia, mutta toisesta suunnasta ei ole videota. Sitten otettiin muutama pienempi pätkä, ja lopuksi sitten pari rataa jossa esteen olivat about 100-120cm väliltä. Kisakalenterin alustava suunnittelu onkin jo alkanut, ja ihan hyvillä fiiliksillä startataan kyllä kauteen 2015. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, olisi ensimmäiset kisat Ypäjällä helmikuun lopulla, tarkoituksena olisi myös toisena päivänä mennä meidän ensimmäinen 110cm luokka, mutta kaikki tietysti riippuu edellisen päivän suorituksista alemmalla tasolla.


Alla video tämän päivän valmennuksesta!


takki hajos :D

 

♥: Idde


keskiviikko 21. tammikuuta 2015

♥89 Pitkä videopostaus kouluvalmennuksesta

Korppu ja Kuuppa koulupolleina


 Eilen kuvailin teille vähän pidemmän puoleiseksi venyneen videopostauksen, toivottavasti jaksatte kuitenkin katsoa! Helmin kanssa siis oltiin Jonnan kouluvalmennuksessa, ja esteheppamme Coda aka Korppu ja Cuba aka Kuuppa pääsivät toimittamaan vähän koulukiemuroita :) Menin pitkästä aikaa koulusatulalla enkä osannut yhtään ratsastaa, mutta muuten kiva valmennus.

 


linkki videoon

 

Mikä seuraavista on muuten teidän mielestä kivoin kuva Codan välilehteen vievistä kuvista :)?

♥: Idde

 

perjantai 16. tammikuuta 2015

♥88 Blogihaaste kilpailukokemuksista

Kisakokemukset


En aluksi ajatellut tähän haasteeseen osallistua lainkaan, sillä postausta uhkaa lähes kaikille tutuista kiukuttelevista ponilapsista ja kamera kädessä haahuilevista sääntöjä tietämättömistä vanhemmista kertova tylsä saarna. Aloin kuitenkin miettimään kilpailuja omalta kohdaltani, ja päätin sittenkin osallistua haasteeseen. Toivottavasti teitä ei häiritse nämä "kultaisen lapsuuden muistelot", ja pystytte hahmottamaan tekstistä erilaiset kilpailukokemukset vaikken niitä välttämättä aina erikseen mainitsekaan!


Varoitus pitkästä postauksesta!

 

http://toimitus.blogitalli.fi/2015/01/viikon-blogihaaste-kisakokemukset.html#more
Klikkaamalla kuvaa löydät tarkemmat ohjeet haasteeseen!

"Kilpailukausi lähestyy! Mikä positiivinen kilpailumuisto on jäänyt parhaiten mieleesi, entä negatiivinen? Koulutuomari haastaa teidät kertomaan positiivisiä ja negatiivisiä kilpailukokemuksia."

 

 Vaikka haasteen onkin heittänyt ilmoille koulutuomari, aion itse keskittyä tässä postauksessa ainoastaan esteratsastukseen. Itse olen kilpaillut vuosien varrella molemmissa lajeissa, mutta koen ettei mulla ole juurikaan sanottavaa koulukilpailuihin liittyen. Postauksen alkupää ei liity varsinaisesti haasteeseen, mutta haluan alkuun hieman pohjustaa oman kisaurani alkamista.


     Oma kilpailuhistoriani starttasi käyntiin 2003 olleista leirikisoista Kotikulmassa, jonka jälkeen jatkoin kisauraa lähinnä leirikisojen parissa. 2006 olleista Mennalan lerikisoista voit katsoa maailman naurettavimman videon TÄSTÄ! Seurakisoissa aloin rampata Järvenpään ratsastusseuralla, käydessäni sielä tunneilla n. kahdeksan vuoden ajan. Aloitin kisailut muistaakseni 40cm luokasta, siirtyen ajan myötä 80cm luokkiin, seuratasolla siis edelleen. Sain kokemusta erilaisista kilpailuista, ja menin paljon erilaisilla poneilla ja hevosilla. Pidin kilpailemisesta, ja olin aina ihan innoissani kun sain opettajalta luvan osallistua isompaan luokkaan kuin edellisellä kerralla.
     Muutama vuosi sitten halusin lisää haastetta elämään, ja tein vaikean päätöksen. Vaihdoin pois JRS:ltä jättäen tutun rakkaan ympäristön, kaverit, hevoset jne, ja halusin panostaa vihdoin itseeni ratsastajana. Järssiltä sain hyvät eväät alkuun, mutta halusin enemmän. Olin alkanut ymmärtämään, että en mene sinne tunnille enää nähdäkseni kavereita, vaan että minä voisin kehittyä. Jouduin kieltämättä hieman työstää asioita pääni sisällä vaan sellaiset 10 vuotta tajutakseni, että tällä lajilla on mulle paljon enemmän annettavaa kun juoruilu satulahuoneessa tunnin jälkeen. En tee tätä muiden, vaan itseni takia!
     Siirryin Kalliorinteeseen Jurvasen Antin valvovan silmän alle, ja tunnit alkoivat muistuttaa enemmän valmennuksia. Olenkin varmaan joskus aiemmin jo sanonut, mutta vaikka kilpailukorkeus nousi siitä 80cm ainoastaan 10cm, ratsastuksellisesti radat muuttuivat aivan eri näköisiksi. Esteeltä toiselle kaahotus muuttui pikkuhiljaa ratsastukseksi, sekä opin laskemaan askeleita esteiden väleissä, ratkaisemaan erilaisia tilanteita, ja sain lisää kisakokemusta. Välillä maisteltiin hiekkaa, ja toisinaan taas poistuttiin paikalta sinivalkoisen ruusukkeen kanssa.




     Aikaisemmin mulle oli tärkeetä yrittää voittaa. Positiivisimmat kokemukset oli aina ne voitot ja sijoitukset, ja vaikka olin iloinen toisesta sijasta, harmitti vähän etten voittanut. Mutta sitten kun 6-vuotias Coda tuli mulle vuoden 2013 lopussa, sain kyllä saman tien sanoa näkemiin tällaiselle ajattelulle. Coda oli kilpaillut nuorten hevosten luokkia, eikä sillä oltu koskaan menty aikaa radalla. Ymmärsin heti, että nyt on aika rakentaa tulevaisuutta vähän pidemmän kaavan mukaan.
     Meidän piti aluksi ostaa joku vanhempi opetusmestari, ja sellaisen kanssa olisikin niitä ruusukkeita päässyt jahtaamaan saman tien. Kaikki sinne päinkään olevat tapaukset ei kuitenkaan vakuuttaneet terveydellään, ja päädyttiin sitten ostamaan Coda, meidän yhteisestä historiasta voit lukea lisää tästä. Sovittiin heti, että Tuisku rakentaa mulle vähän pohjaa Codan kanssa, mutta koska Coda hyppäsikin paremmin mitä luultiin, päädyttiin sitten myös Codan osallistumiseen 7-vuotiaiden racingissa.
     Vaikka en itse kaikissa kisakauden koitoksissa ollutkaan mukana selästä käsin, sain enemmän positiivisia sekä joitakin negatiivisiakin kokemuksia kilpailuista kuin koskaan aikaisemmin. Mittasuhteet kasvoivat ihan valtavasti, jos aiemmin kisoissa vierähti se kolme tuntia, niin nyt siitä olikin tullut kolme päivää! Jos aiemmin sait kisoista voittaessasi 10e ja suklaapatukan, olitkin nyt seuraamassa luokkia lähietäisyydeltä joissa palkinto oli jotain 4000e, tai vaikkapa Volkswagenin farmariauto. Vuoden 2014 aikana kasvoin kilpailijana, sekä hevosenhoitajana / -omistajana ihan mielettömästi.


Positiivisia kokemuksia on ollut mm. monen päivän kilpailut, jossa ollaan yövytty hevosen kanssa :)

     Vaikka mulla on usein ollut positiivisuuden mittarina menestys, ei asiat ole enää samalla mallilla. Olen saanut muuttaa asenteitani todella paljon, ja olen toivottanut erittäin tervetulleeksi uuden, hieman kypsemmän minäni. Toki mä oon ollut tosi iloinen kaikista ruusukkeista ja palkinnoista jne, mutta ei ne ole niin iso juttu. Positiivisemmat kisatilanteet on nykyään usein ne, millon on tullut puhdas rata. Muhun ei edes vaikuta oonko mä selässä itse, vai reunalla seuraamassa, kun yhtään puomia ei ole kolahtanut alas, huokaisen syvään helpotuksesta ja nostan suupielille onnellisen hymyn. "Hyvä Coda!" on aina ekat sanat jotka saan sanotuksi, ja hyvää työtä tehnyt hevonen saa isot taputukset.
     Mutta arvatkaas mitä, tätä en olisi muutama vuosi sitten kyllä uskonut sanovani, positiivisen kokemuksen voi kisoista napata matkaan vaikka se puomi tulisikin alas. 4vp, eikä oikeutta startata uusintaan, no mitä sitten :D! Ensi kerralla paremmin, mutta silti olen saanut taas yhden uuden kokemuksen lisää. Codan tapauksessa puomi tulee harvoin sen huolimattomuuden johdosta, mun kanssa tiputetut puomit on usein mun hätiköidyn etäisyysvirheen seurausta, ja Tuiskun kanssa taas voimattomuutta. Radan jälkeen sanottu "Hyvä Coda!" taputuksineen ei muutu mihinkään suuntaan, sekä parin minuutin viiveellä se hymykin löytää tiensä huulilleni.
     Codan kanssa rakennetaan meidän kisauraa ihan rauhassa, eikä mihinkään ole kiire. Meillä on toivottavasti vielä monta yhteistä vuotta edessä, eikä mulla ole mitään syytä jahdata ruusukkeita kenenkään tulevaisuuden kustannuksella. Tällä tarkoitan sitä, että kun ratsastan huolellisia ratoja joissa en tavoittele voittoa, saan paljon parempia kisakokemuksia meille, ja päästään sitä kautta siirtymään pikkuhiljaa isompiin luokkiin, lähemmäksi tavoitteitamme. Jokainen ruusukkeen perässä kaahotus riskeeraa puhtaan ja tasaisen suorituksen, ja niitä mä haluan saada. Hyviä ja positiivisia kokemuksia, sekä mun että hevosen kannalta!




     Mites sitten ne negatiiviset kokemukset, ne ei ole koskaan liittynyt millään tapaa Codaan! Se antaa aina kilpailuissa kaikkensa, ja tekee juuri niinkuin kuski määrää, joten jos ollaan mokattu, niin trailerin satulakaapista löytyvästä peilistä näkyy kyllä syy. Viime kesästä mieleeni nousee muutama hieman ikävämpi kisatilanne, joiden syyt ovat olleet keskenään täysin erilaisia. Joskus toinen ratsukko on ollut huolimaton, ja tullut päin niin, että Coda on vähän säkähtänyt ja joutunut hyppäämään sivuun (mm. Ypäjällä). Sitten olen myös kohdannut töykeämpiä ihmisiä, mutta muistakaa, että koko kilpailuita on turha tuomita yksittäisen henkilön käytöksen perusteella.
     Sitten on tietenkin nämä ratsuaan syyttelevät ponilapset, joihin jo alussa hieman viittasinkin, kaikille tuttu ilmiö ainakin alempien tasojen kilpailuissa. Huono käytös kilpailupaikalla johtuu omien kokemuksieni mukaan jännityksestä, ja huono käytös kisapaikalla on merkki huonosta stressitilanteiden sieto- ja hallintakyvystä. Itse en omaa aina kovin pitkää pinnaa, ja vanhempiin on helppo purkaa jännitystä kuittamaalla johonkin asiaan hieman ikävämpään sävyyn. Itse syyllistyn myös tähän joskus (anteeks äiti ♥), mutta hevosta en koskaan ikinä syytä. Koitetaan muistaa hillitä itsemme jännemmänkin paikan tullessa, onhan usein kilpailumahdollisuus täysin vanhempiemme ansiota!
     Neljäs negatiivisen jäljen jättäjä löytyy sääolosuhteista, ulkokisat ja kaatosade... varmaan myös monelle tuttu yhdistelmä. Tämä harmillinen asia ei ole tietenkään kilpailujärjestäjien käsissä, eikä sateelle mahda kukaan osapuoli mitään. Ei se sade nyt niinkään itse kilpailusuoritukseen vaikuta, eikai meitä sentään sokerista ole tehty, mutta sateella on iso vaikutus jos se muuttaa kilpailukentän pohjan huonoksi. Tilanne on huono kilpailujärjestäjille, sekä kilpailijoille, usein myös ihan kaikille paikalla oleville. Kilpailija joutuu tehdä päätöksen, meneekö hän hyppäämään kyseiselle pohjalle, ja missä menee raja, sekä järjestäjä saattaa joutua peruuttamaan joitakin luokkia. Tällaisia negatiivisempia kokemuksia löytyy omien kokemuksieni joukosta, mutta kyllähän niitä positiivisia on aina reilusti enemmän :)!


Nurmipohjasta saattaa tulla sateella pehmeä ja liukas, joten pitävät hokit ovat avainasemassa!


Millaisia kisakokemuksia teillä on?
Löydättekö yhteneviä tapauksia omieni kanssa?
Löysittekö tekstin seasta positiiviset ja negatiiviset puolet, vai tuliko postauksesta teidän makuunne liian sekava?

 

♥: Idde

 

 

keskiviikko 14. tammikuuta 2015

♥87 Saako hevosenomistaja sairastaa

Elämää hevosenomistajana


Niinkun jo edellisessä postauksessa vähän kerroinkin, olen nyt muutaman päivän ollut pikkusen kipeä. Eilen oltiin Emilian ja Bambin kanssa Pyryn puomi-/kavalettitunnilla, ja oli kyllä kivaa olla samalla tunnilla varmaan parin vuoden tauon jälkeen :D! Tänään kuitenkin olo oli huonontunut ja aamulla ei ääntä lähtenyt pihaustakaan, joten päätin sitten jäädä kotiin täksi päiväksi lepäämään. Mulla on sinänsä hyvä tilanne Codan suhteen, että kun mulla on menoa tai olen kipeenä, sillä on aina ihmisiä jotka ratsastaa ja hoitaa sen. Mutta olen miettinyt, miten asia hoituu muilla?





      Suomessa olen usein törmännyt ajatteluun, että jos omistaja ei tule yhtenä päivänä tallille niin heti on kyseessä huono hevosenomistaja joka ei vaivaudu huolehtimaan hevosestaan omien menojen takia. Jos et tallilla ole päivään käynyt niin syitähän ei tarvitse edes miettiä, koska heti olet ollut juhlimassa tai huitelet kaupungilla, mutta mitä kun oletkin oikeasti sairaana?
     Tietysti hevonen täytyy aina hoitaa, mutta jos on kipeä eikä tallille pääse, mitä siinä tilanteessa tulisi tehdä. Itselläni ei tällaisia ongelmia tosiaan ole, mutta koitan ajatella asiaa toisenlaisesta näkökulmasta. Jos vaikka äiti ja iskä olisivat reissussa, ja T vaikka sitten sielä häämatkalla, niin kenen apuun turvautuisin seuraavaksi. Mulla on tallilla sellaisia kavereita, joille voin hyvin soittaa ja pyytää vähän hoitelemaan ja tekemään ruoat, tai voisin laittaa tallihenkilökunnalle viestiä että heittää litran Criolloa kuppiin kun en pääse paikalle. Mites teillä?
     Codalla ei liikutuksen sarallakaan tarvitsisi muuttaa mitään, sillä äiti tai T voi aina ratsastaa, tai Tuiskun sisko Milka. Joillain pienemmillä talleilla ei kuitenkaan välttämättä ole liikutusapua aina saatavilla,  ja asiaa hankaloittaa myös jos kyseisellä hevosella ei ihan kuka vaan pärjääkään. Yksi vapaapäiväkin varmasti aina menee, ellei jopa kaksi, mutta pidempiä liikutustaukoja ei olisi kyllä yhtäjaksoisesti hyvä pitää. Riippuen toki hevosesta ja sen käyttötarkoituksesta, mutta omistajan rooli hevosen arjessa on todella keskeinen.
     Liikutus, tai mahdollisesti kävelytys, ruokinta, ja perushoito tulisi ainakin hoitaa jos ei itse paikalle pääse. Sairaus harvemmin varoittelee tulemisestaan useita päiviä ennemmin, joten usein asioiden järjestelylle tulee melko tiukkakin aikataulu. Isommilla talleilla positiivista on juurikin, että voit kysyä monelta ihmiseltä tarvittaessa apua, mutta onko pienemmilläkin talleilla sama juttu?
     Kaikista pahin on tietenkin jos sinulla on oma talli hoidettavana, pitääkö hevosihmisten vaan rehkiä myös sairaana. Onko kipeänä lepääminen jotenkin yliarvostettua, oikeasti aina pitäisi olla työn touhussa olit sitten terve tai et. Jos olet hevosihminen, sinun pitää olla joku superman, ja ehtiä aina ajoissa joka paikkaan. Monet myös tuntuvat ajattelevan että kaikesta on huolehdittava itse, eikä apua voi kyllä pyytää, "minä tämän hevosen olen ostanut, joten minun vastuulla on huolehtia siitä".

Onko hevosenomistajien vaan kiellettyä sairastaa?


     
Tällaisia sairastelupäivän mietteitä tällä kertaa, mutta kertokaas mulle miten muiden hevosenomistajien sairastelut hoituvat? Järjestyykö teille helposti apua, vai pysyttekö ennemmin tässä minä itse- periaatteessa?

♥: Idde

 

maanantai 12. tammikuuta 2015

♥86 Codan kuulumiset

Mitäs meille?


Nyt onkin ollut muutama vähän hiljaisempi päivä, koska olen ollut vähän kipeänä ja talleilu on ollut viikonlopun vähemmällä. Tosiaan viime postauksen maaston jälkeen ei ole juuri mitään ihmeellistä tapahtunut, mutta kerron tässä kuitenkin vähän viime päivien touhuiluista!



Tänään Codaa pusuttelemassa :)

       Kesiviikkona olin Tuiskun hyppärillä Helmin ja Aasan kanssa, ja se meni ihan hyvin. Mentiin ensin pätkiä radasta ja sitten rataa, jossa oli muistaakseni portti, okseri, vesimatto, sekä viiden asteleen okseri-jumppalinja. Aluksi tultiin pienempänä ja lopuksi esteitä nostettiin about 110cm.
     Torstaina taas tuuppailtiin Helmin kanssa Jonnan kouluvalmennuksessa, ja tehtiin väistöjä ja avoja yms. Coda oli vään väsynyt kun sillä oli ollut putkeen paljon valmennuksia. Kuitenkin se teki hyvin ja laukkaväistöt oli tosi hyviä (parempia kun käynti- ja raviväistöt). Codalla piti olla keskiviikkona jo hieronta, mutta se siirrettiin sunnuntaille, että pääsin hyppärille. Tämä viikko on nyt sitten vähän kevyempää, eikä hypätä ollenkaan kun Tuisku on häämatkalla.
     Perjantaina äiti kävi sitten liikuttamassa Codan kevyesti, kun mulla oli kiireinen päivä ja olin ratsastanut monta päivää putkeen. Pe iltana mulla alkoi olla jo vähän kipeä olo ja kurkkuunkin sattui, pyysinkin sitten äitiä hakemaan mut Keravalta jossa olin kavereiden kanssa.




     Lauantaina äiti kävi jo aamulla ratsastamassa kun itse yritin saada ääntäni toimimaan ja treenattiin vielä biisejä jotka oli häissä tarkoitus laulaa. Coda oli päässyt käyntimaastoon heppakaverinsa kanssa, ja sitten vielä vähän maneesiin laukkailemaan. Oma päivä ja ilta ja yö kuluikin sitten mukavasti häiden parissa, ja oli kyllä tosi mukavaa. Onnea vielä ♥
     Sunnuntai kului  mulla sitten pahentuneen kurkkukivun kanssa loikoillessa, ja koneella ollessa. Äiti meni taas Codalla, ja jotain ne oli hölkötellyt. Illalla Codalla oli hieroja, ja vapaapäivä sattui sopivasti tälle päivälle. Pakkasmittari keuli taas menemään, mutta onneksi Coda sai tänään kävelykoneen lisäksi lepopäivän. Huomenna pääsen vihdoin taas selkään, ja olokin alkaa olla jo hyvä. Ääni on vielä vähän käheänä mutta kurkkuun ei enää satu!
     Maanantaina eli tänään Coda palautui siis hieronnasta, ja kävin Emilian kanssa tallilla. Tein ruoat ja rapsuttelin Codan kanssa :) Vaihdoin loimen, tein ruoat, ja katsoin Emilian ratsastelut maneesin lämmitetystä kahviosta käsin. Onneksi huomenna sitten ilma lauhtuu ja pystyy taas elämään normaalisti. Huomenna onkin luvassa mun ja Emilian ensimmäinen yhteinen tunti, mutta siitä lisää myöhemmin!

Sori laadut, mut pienissä häissä ft. Emilia :) #Tuisku&Ville

Sellaista ohjelmaa on nyt siis ollut meillä, miten teillä on viime päivät sujunut?
Oliko tällainen kuulumispostaus ihan kiva vaiko tylsä?
 

Hyvää loppuviikkoa kaikille!


♥: Idde

tiistai 6. tammikuuta 2015

♥85 Kuvapostaus pakkasmaastosta

Maastossa Emilian ja Bambin kanssa


Tänään starttasi käyntiin mun viimeinen vapaapäivä, ja se aloitettiin rennosti maastoillen Emilian ja 5-vuotiaaksi kääntyvän Bambin kanssa. Pakkasmittari näytti reilusti miinusta ja varpaat meinsi vähän jäätyä, mutta muuten oli kyllä kaikinpuolin mukava reissu. Alla pienehkö kuvapostaus maastoreissulta :)


Pienen videopätkän voit katsoa tästä !

 

1.


2.

3.

4.

5.

6.

7.

Löytyikö joukosta lempparikuvaa :)?

 

♥: Idde

 

sunnuntai 4. tammikuuta 2015

♥84 Vastausvideo kysymyksiin

Vastaukset kysymyksiinne


Joulukuun lopulla heitin ilmoille kysymyspostauksen, johon on luvassa nyt vastausvideo. Pahoittelen mun sekavuutta, kaikki vastaukset ei ole ihan loppuun saakka mietittyjä, koska en ollut valmistautunut millään tavalla vaan halusin lukea kysymykset suoraan videolla. Älkää siis ottako kaikkea ihan kirjaimellisesti, en kaikkea ihan kerennyt ajattelemaan (mm. hevosen omistamisessa ei ole parasta kisakausi, jos sellainen kuva videolta tuli!) :D

 


: Idde 

 

 

lauantai 3. tammikuuta 2015

♥83 Coda is The Best

Viikon blogihaaste : THE BEST


Mä en olekaan näihin blogihaasteisiin osallistunut vielä ollenkaan, niiden siirryttyä blogitallin puolelle. Suurimpana syynä on etten ehtinyt joulukalenterin aikana muita postauksia tehdä, eikä aiheet ole aina ihan napanneet. Nyt kuitenkin puhutaan maailman parhaasta hevosesta, joten pakkohan mun oli osallistua kun sen kerta itse omistan ;)

 

http://toimitus.blogitalli.fi/2015/01/viikon-blogihaaste-best.html

 

Mikä rakkaassa eläimessä on parasta? Onko suosikkisi oma ponisi, tallin kiltein tuntihevonen vai kenties koirasi? Kerro postauksessasi miksi juuri hän on viennyt sydämesi. Tarkemmat ohjeet löydät yllä olevaa kuvaa klikkaamalla!

 

Parhautta ei pysty mitata. Kun kaadat lasiin maitoa, voit mitata sitä monellakin tapaa. Paljon se painaa, monta desilitraa maitoa on, tai vaikkapa mikä on lasillisen tilavuus. Parhaus ei kuitenkaan käyttäydy samalla tavalla, voit koittaa mitata rakkaan eläimesi parhautta mm. sen tekojen, ulkoisten ominaisuuksien, tai rahallisen arvon kautta. Kerron sulle kuitenkin salaisuuden, parasta ystävääsi et voi mitata. Kuulostaa nyt aika kliseiseltä, mutta oikeesti kun joku on sulle tärkeä, tunnet sen sun sydämessä. Se on sulle silloin maailman paras!


Parhaan ystäväni tunnistan kun...

 

...en halua lähteä pois sen luota...

 

...huomaan sen kävelevän portille vastaan...

 

...ymmärrän sen taistelevan puolestani...

 

...näen miten se antaa kaikkensa...

 

...ja kohtaa uusiakin tilanteita rinnallani...

 

...naurahdan katsellessani sen ilmeitä kuvissa...

 

...saan nauttia sen seurasta kesäisin...

 

...ja talvisin...

 

...olen etuoikeutettu...

 

...ja arvostan jokaista hetkeä...

 

...tätä hevosta minä rakastan!

 

Muistakaa tekin huolehtia rakkaista karvakorvistanne hyvin,ja nauttikaa kaikista hetkistä mitä saatte niiden kanssa viettää. Tähän pyrin itse päivittäin, sillä jonain päivänä se on jo liian myöhäistä ♥

 

 -Idde

 

torstai 1. tammikuuta 2015

♥82 Uusi vuosi, tukka ja satula

Hyvää Uutta Vuotta kaikille


Meidän vuosi 2014 sujui tosi kivasti, mutta nyt se on kuitenkin jo mennyttä. Älyttömän nopeasti on kyllä aika kulunut, vastahan tämä vuosi alkoi! Nyt on kuitenkin aika startata iloisin mielin vuosi 2015, joka tulee toivon mukaan olemaan hyvä ja menestyksekäs kaikin puolin! :)



      Facebookin puolella jo kyselinkin, jos joku tunnistaisi paikan missä vietettiin vuoden viimeistä päivää. Kysessä oli siis HippoSport, jossa käytiin tarkastamassa meidän satulat! Syynä tähän oli, että Coda on saanut nyt niin paljon lihasta että sen loimikoko on kasvanut ja selkä muuttunut. Mulle on tosi tärkeää, että hevosella on juuri oikein istuva satula. Haluttiin käydä katsomassa, pitääkö mahdollisesti meidän satuloita muokata tai vaihtaa, kun estesatulastakin olen saanut nyt valmentajalta kommenttia että nousee takaa.
     HippoSportissa kaikki sujui oikein kivasti, Codan pientä alkujännitystä lukuunottamatta. Aluksi mulla meinasi kyllä jo pala nousta kurkkuun, kun kaikki Codalle istuvat estepenkit oli ruskeita! Eihän se käy, mutta tietenkin satulan istuvuus on tärkeintä. Lähdettiin sitten siihen muutaman metrin päässä sijaitsevalle Kilon maneesille hipsimään neljän tai viiden estesatulan kanssa, joista vain yksi oli musta! Toivoin vaan mielessäni so bad, että se musta kävisi sekä hevoselle että mulle :D
     Ensin ratsastin tällä mustalla Kieffer Donaulla, ja heti alkuun se tuntui oikeen kivalta. Huokaisin helpotuksesta, ja aina maneesin reunan ohi ratsastaessa varmistelin satulansovittajalta että kai edelleen näyttää sopivan? Kyllä vaan, ruskeita satuloia ei tarvinnut edes testata, vaikkakin yhdessä kävin kävelemässä kierroksen todeten että ei. Sitten koitettiin vielä karvan kanssa mustaa penkkiä ja oikeen hyvin istui, otettiin parit hypytkin ja Kiefferi kyllä sopi niin mulle kun Codallekin oikein kivasti! Koulusatula sai jäädä, mutta asentoa ja toppauksia muutettiin hieman.

Voin kyllä suositella jokaiselle satulaongelmista kärsivälle tai nykyisiä penkkejä tarkastelevalle HippoSportia enemmän kuin mielelläni, huippu palvelu ja ensimmäinen kerta kun satulansovittaja osaa oikeasti hommansa :)!

Onko teidän hevosilla hankala selkä, vai löytyykö satulat aina helposti?
Miten tarkkoja olette satulan istuvuudesta, tarkastetaanko sen sopivuutta usein?

Itse satulasta ei vielä ole kuvia koska molemmat satulat jäi vielä paikanpäälle pientä hienosäätöä varten.

     Sitten muihin uutisiin, värjäsin hiukset. Kyllä, taas :D Mä kyllästyn aina niin nopeasti, ja tykkään vaihtelusta. Eikös se niin kuulu mennäkin että uusi vuosi = uusi tukka? Tämä väri jakaa varmasti melko paljon mielipiteitä, mutta pääasia mulle on että itse tykkään. Eihän olla liian tosikkoja, tukkaahan se vaan on ;)! Värjäsin hiukset siis siniseksi, mutta alkuun ihan vaan tälläisellä kevytjutulla mikä lähtee (ehkä) muutamassa pesussa pois. Näin voin katsoa rauhassa tykkäänkö tästä, ilman että täytyy vaalentaa uudelleen. Lisäksi mun vanhojentanssimekko on pinkki, eikä sen kanssa sovi siniset hiukset, joten kun nämä on peseytynyt niin ainakin sitten helmikuuhun ollaan taas blondina. Katsellaan sitten tanssejen jälkeen millaisia hiuksia tekee silloin mieli!

Mitäs mieltä te olette?



 Muistakaa käydä laittamassa kysymyksiä kysymyspostaukseen, aikaa on vielä pari päivää!

♥: Idde