sunnuntai 28. kesäkuuta 2015

♥142 Kaksi ruusuketta Laaksolta

Laakso 90cm ja 105cm

 

25.6 oltiin Laaksolla iltakisoissa hakemassa rutiinia ja treenaamassa harkkakisojen merkeissä. Torstai oli hyvä päivä, niin ei tule liian lyhyttä taukoa ennen Savonlinnaa :) Meillä meni kisat aikas nappiin, ja pitihän niitä kaarteita sitten vähän tiukentaa ja vauhdin antaa kiihtyä pikkusen kun heppa oli niin menossa ja kaikki sujui ihan hyvin. Kummassakin luokassa lopulta neljäs sija puhtailla radoilla, hieno Coda ♥





     90cm ei ollut ratsastuksellisesti meidän tasoa, palasin aika ajoin takaisin johonkin mun ratsastuskoulu-aikojen kisatyyliin, jonka toivoin olevan jo kaukana menneisyydessä. Rata oli ihan ok, eikä paria hieman lähellä olevaa etäisyyttä lukuunottamatta ainakaan videolla näy ongelmia. Selkään fiilis ei ollut kuitenkaan kovin hyvä, Coda ei ollut tuntumalla eikä takapäällä rehellisesti, ja kuski vaan matkusteli ja ohjaili. Coda oli mukana kuitenkin täysillä, ja kiikutti meikäläisen maaliin kovin innoissaan :)
     Verkka alkoi maasta käsin "kävellessä", eli pukkirodeota narun päässä vetäen. Olin vähän nolona kun ei Coda koskaan ole tollanen, toisaalta oli kuitenkin aika huvittavaa miten innoissaan toinen oli :D Tarpeeksi monta sorisoria saneltuani päätin kuitenkin kiivetä kyytiin, ja verrytellä niin kauan ja tiukasti että pelleily loppuu. Se kyllä toimi, mutta viimeinen silaus tuntuman ja rehellisesti takapää alla laukkaavan hevosen löytämisessä ei ihan ottanut toimiakseen. Jokatapauksessa rata oli ihan siisti + tasainen, ja mikä parasta, Codalla ja mulla oli kivaa!



      105cm oli parempi, ja sain Codaa verkassa kuuntelemaan ja työskentelemään paremmin. Radalla myös ratsastettavuus oli ihan toista luokkaa, ja vaikka videolta ero ei välttämättä välity, niin selkään fiilis oli ihan erilainen. Rata oli kokonaisuudessaan ihan hyvä, parilla esteellä (etenkin vikalla) olin vähäsen lähellä, mutta rytmi ja tiet oli kutakuinkin kunnossa. Omaan keskittymiseen olin myöskin tyytyväinen, olin aikalailla kartalla kokoajan. Aikaluokassa neljäs sija 100cm + valinnaisella korkeudella (jonka tulin tosiaan 105cm korkuisena), erittäin happy :) Kummassakaan luokassa ei siis ollut tarkoitus lähteä ratsastamaan ollenkaan aikaa, ja ennen vikaa luokkaa sanoinkin että "teen sitten kaikista hitaimman ajan", mutta kun kerta hevonen oli menossa, niin mitäs sitä uusinnassa ja aikaluokassa pidättelemään! Coda oli kyllä kokoajan isolla sydämellä messissä, ja teki just niinkun mä pyysin ja enemmänkin ♥




Rullaako teidän kisakausi kivasti eteenpäin?

keskiviikko 24. kesäkuuta 2015

♥141 Maastomopo

Mielenvirkistystä

 

Yksi tärkeä asia mistä jokaisen hevosenomistajan tulee huolehtia, on hevosen motivoiminen. Ihminen saa motivoitua itseään ajattelemalla jotakin onnistumista, tulevaa tavoitetta, tai vaikka vaan rakkautta hevosia ja ratsastusta kohtaan. Hevosella näin ei kuitenkaan ole, tuskinpa kenenkään hevonen ajattelee että "voi kun mä rakastan tota mun omistajaa! Nyt haluun kyllä lähteä töihin että päästään hyppäämään isompi luokka seuraavissa kisoissa, #ei kipuu ei hyötyy!"





      Ihmisen tehtävä on pitää hevonen motivoituneena siihen tekemiseen, minkä parissa treenaaminen ja kilpaileminen tapahtuu. Usein kouluhevoset pidetään tyytyväisenä työskentelemällä välillä kavalettien tai esteiden parissa, mutta estehevosille tämä ei toimita minkäänlaisen vaihtelun virkaa. Lähtökohtana tulisi olla alusta alkaen monipuolinen tekeminen, ja säännöllinen mutta sisällöltään vaihteleva liikunta. Hevonen on kuitenkin tässä lajissa erittäin suuressa osassa, ja jos siltä loppuu motivaatio, voi asiat muuttua melko hankalaksi. Lisäksi ainakin mulle Coda on niin tärkeä, että mitä mukavampaa sillä on, sitä onnellisemmaksi minä omistajana tulen.
     Motivaatio pysyy hevosella yleensä korkealla, kun sen ei tarvitse päivästä toiseen ravata uraa ympäri samoja aitoja katsellen. Hevosen perustreenin voi suorittaa välillä varsin hyvin vaikkapa laukkaradalla/maastotiellä, jos vaan sellainen löytyy. Myös kevyemmät humputtelut voi mielellään hoitaa eri ympäristössä, mikäli hevosen sielunmaisema sen vaan hyväksyy. Tällä tarkoitan siis sitä, että vaikka jokaiselle hevoselle voikin maastoilun opettaa, niin jos hevonen on vielä siinä vaiheessa opettelua että maastoilu jännittää, ei ehkä rennoksi tarkoitettuna päivänä kannata turhaan suunnata maastopoluille pomppimaan ja jännittämään.




     Jonkinlaiset maastot pitäisi jokaiselta tallilta löytyä! Hevoselle vaihtelua arkeen tuo jo sieltä maneesin tai kentän aitojen sisältä silloin tällöin poistuminen, ja pieni tuulettuminen tuonee myös ratsastajalle mukavaa vaihtelua. Tällaisia asioita ei tullut juurikaan pohdiskeltua ennen omaa hevosta, mutta Codan myötä olen halunnut alusta saakka pitää treenaamisen molemmille osapuolille mielekkäänä. Vaihtelua meidän arkeen tuo juurikin maastoilu, jota pyritään toteuttamaan noin kerran viikossa. Talvella se jää usein pääasiassa liukkaiden ja kovien pohjien vuoksi vähemmälle, sillä lumihanget eivät yleensä korista maata kovinkaan pitkään.
     Kevään ensimmäiset maastot ovat aina hieman jännittäviä, kun taas jokainen puunoksa on vaihtanut paikkaa, ja kivet ovat vierineet eri kohtiin sitten viime näkemän. Pikkuhiljaa Coda kuitenkin tottuu taas tasaisin väliajoin näyttäytymään metsän ötökkälaumoille, ja tällä hetkellä maastoilu on oikeasti tosi virkistävää ja rentoa kun Coda muistaa taas miten sielä maastossa käyttäydyttiinkään :) Maanantaina käytiinkin taas tuulettumassa, kun Codalla oli kevyempi päivä eikä sille päivälle ollut mitään sovittua ohjelmaa. Molemmilla oli ihan sairaan hauskaa, ja Coda käyttäytyi ihan mielettömän hyvin! Alla pieni videopätkä takatiellä humputtelusta - minä ja mun maastomopo erittäin onnellisina ♥




Millä tavoin te pidätte hevostenne motivaation korkealla?
Käyttekö te usein maastoilemassa, ja minkälaiset mahdollisuudet teidän tallilla siihen on?

sunnuntai 21. kesäkuuta 2015

♥140 Juhannus-kuulumiset

Viikon meininki

 

Kuten viime postauksessa jo kerroinkin, olin maanantaista torstaihin leirillä. Viiden päivän ratsastamattomuus oli kyllä ihan tuskaa, vaikka muuten olikin kivaa :) Leirin loputtua mua odotti kotona aivan ihana asia, nimittäin uusi puhelin! Mun ensimmäinen iPhone, kerrankin kunnon kännykkä kaikilla ominaisuuksilla varustettuna, oon niin happy!  #iPhone 6





     Perjantaina pääsin sitten ratsastamaan vetreäksi hierottua, ja vaapapäivän jäljiltä olevaa Codaa. Se oli ihan kivan tuntuinen, vaikka omassa ratsastuksessa olikin alkuun hieman hakemista. Nykyään en ratsasta lähes ollenkaan itsenäisesti, sillä käydään niin paljon valmennuksissa, ja kevyemmät päivät jää usein äidin vastuulle. Tämä ei tietenkään ole sen takia etten itse haluaisi "vain kevennellä", vaan koska Coda on meidän yhteinen, äitikin haluaa sillä ratsastaa. Mun valmennusten ja kisojen lisäksi jäljelle jää siis usein kevyemmät päivät.
     Perjantain ratsasteluun sisältyi siirtymisiä, väistöjä, vaihtoja, avoja, ympyröitä, loivia kiemuroita, sekä loppuun vielä pitkin ohin ainoastaan painolla ohjailua ihan vaihtelun vuoksi. Mentiin maneesissa, vaikka ulkona ei enää satanutkaan. Kentän pohja oli kuitenkin vielä rankkasateiden jäljiltä liian märkä, joten siirryttiin pienen maastolenkin jälkeen sisätiloihin. Loppuratsastuksesta tajusin, että ihan perusratsastustakin voisi kuvata pätkän, joten äitinkin uusi iPhone6 pääsi testiin. Laatu tosin pääsi kärsimään matkalla, kun lähettelin videota laitteesta ja sovelluksesta toiseen... Alla kuitenkin pieni pätkä loppuridailuista torstailta!




     Lauantaina, eli eilen mulla oli piiitkästä aikaa Tuiskun tunti, ja mentiin kavaletteja. Aloitettiin parin puomin  kanssa verrytellen, ja loput onkin videolla! Viuhkalla välit oli meille tosi ahtaat, eikä Coda oikein jaksanut nostella tassujaan :D Päästin sen myös vähän väliä liian pitkäki, ja annoin vauhdin kiihtyä ennen viimeistä puomia, siitä syystä se vierähteli maahan luvattoman monta kertaa. Ei se mitään , treeniähän tämä vain on. Loppu sujui kuitenkin ihan kivasti, ja olin tyytyväinen meihin molempiin :)




Mites teidän juhannus on sujunut?

tiistai 16. kesäkuuta 2015

♥139 Kuski lainassa

Pyry ja Coda

 

Tällä viikolla olen lastenleirillä isosena ma-to, ja äiti hoitaa Codaa sillä välin. Laitoin teille kuitenkin ajastuksella tämän postauksen, jossa kerron vähän Codan viime aikaisista estetreeneistä. Pyydettiin Pyryä hyppäämään Codalla pari kertaa, kun haluttiin Codan pysyvän esteillä varmana, ja Tuisku on ollut vielä ratsastamatta raskauden jäljiltä.





     Ensimmäinen kerta oli pian viimekuisen epävarmuuden tuulahduksen jälkeen, ja Coda sai välittömästi itsevarmuutensa takaisin. Sitä kautta myös itse pääsin takaisin hyppelyn makuun kun pystyttiin Codan kanssa taas luottamaan toisiimme. Ekalla kerralla en ollut itse paikalla, kun mulla oli juuri autokoulu samaan aikaan, mutta äitin ja videon mukaan kaikki sujui hyvin, ja esteet pysyivät vielä ruohonjuuritasolla kun ratsastuksen tarkoituksena oli ainoastaan hevosen itsevarmuuden löytäminen entiselleen - siinä myös onnistuen.


linkki

     Toisella kerralla esteet olivat lopussa ehkä 110cm korkuisia, ja kaikki sujui taas hyvin. Mun mielestä on kyllä antoisaa katsoa myös omaa hevosta maasta käsin, vaikkakin viime vuonna monet kisat ja estetreenit sujuikin mun osalta hoitajan roolissa T:n hypätessä isompaa. Suosittelen kyllä kaikille ammattilaisen apua, vaikka ei mitään ongelmia olisikaan, hevonen pysyy omalla tasollaan, ja kuski saa alleen hyvin ratsastetun itsevarman hevosen. Sileällä ammattilaisen läpiratsastus on mun mielestä vielä esteitäkin tärkeämpää, sillä kaikki lähtee kouluratsastuksesta. Codalla ratsastaakin ammattikouluratsastaja lähes joka viikko, ja ero entiseen on ollut huikea! Kun hevonen on sileällä rehellisesti läpi, sujuu esteetkin vaivattomammin, tai sanoisinko että esteiden välissä tapahtuvat asiat. Hevonen on kuitenkin kokonaisuus, jonka kaikki osat tulee toimia hyvin jotta paketti pysyy kasassa!



linkki


Ratsastaako teidän hevosilla ammatti-ihmiset?

lauantai 13. kesäkuuta 2015

♥138 Ruusuke Riders Innistä

Takaisin kisaamisen makuun

 

Tänään jo pitkähkön puoleiseksi venynyt kisatauko päättyi, kun ajeltiin Riders Innin kisoihin hyppäämään 90cm ja 100cm. Luokat pidettiin matalana, että saataisiin vaan itseluottamusta ja mukavaa menoa molemmille :) Kaikissa luokissa oli sama rata, ja molemmat luokat meni ihan hyvin.






     90cm näytti kyllä kieltämättä taas todella pieneltä, mutta onnistuttiin me silti yksi puomi viimeiseltä esteeltä ottamaan :D Ei kyllä haitannut ollenkaan, mentiin se lähinnä metrin alle, ja oman mielen virkistämieksi kuitenkin. Muuten meni ihan hyvin, kaikki paikat ei ehkä ollut priimat mutta ihan hyvällä fiiliksellä radasta kuitenkin.
     Viimeinen este oli tosiaan valinnainen, sai mennä joko pystyn jonka alla oli portti, taikka ystävämme vesimaton. Päätin että mennään tietysti vesimatto, kun kerta sen kanssa on niitä "ongelmia" ollut, ja se oli hyvä päätös vaikka puomi siitä sitten tulikin. Jos en 90cm radalla pääse vesimatosta yli niin miten luulen 110cm ja 120cm radoilla sen sitten onnistuvan.


     100cm sujuikin sitten astetta paremmin, kun tulokseksi tuli 0-0, ja sija 11/64! Laukan rytmi oli parempi, vaikkakin uusinnassa pari lähestymistä oli turhan tykitettyjä (dab-okseri ja vesimatto). Rataan olin kuitenkin ihan tyytyväinen, ja saldoksi tulikin sitten Riders Innin ruusuke sekä kingslandin t-paita (joka tulee postissa). Kokonaisuudessaan hyvä päivä, ja tästä voikin sitten taas lähteä takomaan niitä 110cm luokkia paremmalla luotolla. Toivotaan että kaikki menee hyvin :)



     Seuraavat kisat onkin jo Savonlinnan Opera Gamesien parissa, ellei sitten innostuta ensi viikon sunnuntaina käymään Hyvinkään Polo Jumpissa hyppäämässä metrin luokka. Viime vuonna Coda meni Savonlinnassa 120cm, 130cm ja 135cm, postauksen näette tästä! Tänä vuonna pääsen sitten ihan itse selkään, melko jännää! Vaikka multa takataskusta löytyykin myös kansallinen lupa, niin mun luokat tulee olemaan aluetasolla, kun 100cm ja 110cm luokkia on järjestetty D-lupa cupin merkeissä. Siitä kuitenkin lisää myöhemmin, loppuun parit kuvat 90cm luokasta.







Kuvista iso kiitos Nora Norrlin!