♥152 Onnen kyyneleet

Pienet suuret ilot

 

Vietin viikonloppua mun mummon mökillä, ja Coda sai nauttia parista rennommasta päivästä. Codalla oli samalla myös "vuosihuolto", jossa sen jalat taivutettiin ja hampaat raspattiin. Sillä oli myös hieronta, ja sunnuntaina sitten äiti keventeli sillä rennosti. Mulla on nyt kerrottavana muutama varmastikin muille mitättömältä kuulostava asia, mutta mulle ne on aivan mielettömän isoja ilon aiheita :)

Ensimmäinen onnen aihe:

     Mun jalka alkaa olla paremmalla mallilla! Nyt monet varmasti miettivät että mitäs siinä oli, kun en ole siitä blogin puolella sen suuremmin huudellut. Kyse on kuitenkin tässä postauksessa mainitsemastani tippumisesta, jonka jälkeen mun nilkan sisäsyrjälle tapahtui jotain. Nimenomaan jotain, sillä lääkärit sanoi mulle vaan että se ei ole murtunut, ainakaan kunnolla, että odottele vaan. Joten ei ole kyllä mitää hajua mitä sille sitten tapahtui, mutta kipeä se oli, ja linkkasin sitä melko pahan näköisesti sen kaksi ja puoli kuukautta.

     Päivästä riippuen kipu oli lievempää, joskus taas painoa oli vaikeaa ladata jalalle edes sitä linkkaamisen vertaa. Onni on ollut alusta saakka se, ettei kipua ole tuntunut kertaakaan ratsastaessa, eikä jalan tilanne ole vaikuttanut ratsastukseeni kertaakaan negatiivisesti. Huonoja puolia on ollut lähinnä kipu, ja se etten ole pystynyt liikkumaan kun kävellen/linkaten, eli en ole voinut edetä jalkaisin kovinkaan nopeasti. Onneksi äiti on ollut mulla apuna, ja se on aina kävelyttänyt Codaa mm ennen ja jälkeen kuljetusten, kun en ole siihen itse pystynyt. Nyt kuitenkin, valoa alkaa jo näkyä tunnelin päässä!

     Olin siis mökillä viikonlopun, ja ihmettelin kun kukaan sukulainen ei ollut ihmetellyt miksi kävelen oudosti. Tämän reilun kahden kuukauden aikana nimittäin lähes jokainen tapaamani henkilö on kauhistellut, miksi linkkaan niin pahasti. Mietin että miten ne ei nää, vai enkö sitten linkkaakaan enää niin pahasti? Kokeilin varovasti rullata painoa päkiälle kävellessäni, ja huomasin etten tunne enää juuri ollenkaan kipua! Kävelin onnessani mökin pientä "olohuonetta" edes takasin, ja tuli oikeasti melkeen itku kun tajusin että jalka alkaa vihdoinkin parantua!

     Tänään kokeilin kävelyä uudestaan tällä "oikealla" tyylillä (jossa siis rullataan painoa aina päkiän yli), ja kyllä vaan, se onnistui lähes normaalisti! Laitoin heti Anulle whatsapissa videon, "Kato! Mä pystyn kävellä!!", kun se on kiinnittänyt siihen paljon huomiota mm kisareissuilla. Kun pääsin töistä kotiin, kokeilin varovasti hölkätä pieniä pätkiä suoraan, ja hölkkäsin varmaan 100x olkkari - keittiö väliä, kun tajusin että mä pystyn siihen, oikealla tekniikalla, eli ilman linkkausta, ja jopa lähes ilman kipua! Terveyttä todellakin oppii arvostamaan vasta sitten kun sen menettää, mutta mulla on nyt kyllä niin kiitollinen ja siunattu olo, ehkä mä vielä juoksen ja hölkkään myös kaarteissa :)

Toinen onnen aihe:

     Muutama viikko sitten Coda oli vähän huono ratsastaessa. Se ei mitenkään ontunut tai ollut ep, mutta liike oli vähän epänormaali ja tahmea. Kouluvalmentajan ihmetellessä asiaa myös, päätin että jokavuotisen huollon aika olisi heti Hangon kisojen jälkeen. Taivutuksen lisäksi Coda raspattiin, ja hierontakin osui sopivasti samoille vapaille. Mua vähän pelotti taivutuksen tulokset, koska Codalla on kuitenkin nyt kisakauden ollessa kuumimmillaan hypätty ihan kiitettävästi. Taivutukset oli kuitenkin ollut hyvät, ja sain taas yhden syyn enemmän olla kiitollinen. Jokaista päivää terveen hevosen kanssa täytyy arvostaa, sillä jokainen päivä voi olla se viimeinen.

Hangosta :)

Kolmas onnen aihe:

     Oon onnellinen vielä viimeisistä kesäloman hetkistä, ja toivon että saataisiin nauttia lämmöstä sitten syksymmällä, kun kesä on ollut niin sateinen. Oon kiitollinen mun perheestä, ja niiden tuesta, ilman mun vanhempia en olisi hevosenomistaja. Oon kiitollinen että mulla on noin hyvä hevonen, neljä ihanaa kissaa, ja koti johon oon aina tervetullut. Ensi kuussa täytän 18v, ja tiedän että myös sen jälkeen tuun saamaan tukea ja apua mun perheeltä aina kun tarvitsen. Haluun oppia sanomaan useemmin "kiitos!" , koska kukaan ei mun ajatuksia lue. Eletään kiitollisin mielin, koska meillä on oikeesti asiat ihan vaan jeesjees :)

Hyvää loppukesää kaikille!

♥151 Hanko SeaHorse Week

Vadelmaveneellä jeee . . .

 

Vihdoin kotona! Viime päivät olen viettänyt "aurinkoisessa" Hangossa, sekä kilpailijan, että kisaturistin ominaisuudessa. Matkaan lähdettiin keskiviikkona, ja kotiin palattiin vasta Sunnuntaina. Reissu oli kyllä tosi kiva, vaikka Sunnuntain isot luokat peruuntuivatkin valitettavasti sateen takia.

1. Codalla hienot ilmeet :D 2. Aada leikkii selfie-tikulla! 3. Hangon satama. 4. Nam :)

     Keskiviikkona tosiaan herätyskello soi jo aikaisin aamulla, koska mun ja Codan kanssa matkaan lähtenyt Aasa oli jo aikaisemmassa 90cm -luokassa. 100cm starttasi vähän myöhemmin, ja oltiinkin siinä sitten molemmat. Valtteri Reilin tuli jeesaamaan radankävelyssä, ja auttoi mua kanssa verkassa, kiitos vielä! Metri meni ihan hyvin, tulos 0-0vp ja sija 5, kuitenkaan rataan en ollut täysin tyytyväinen. Hyviä pätkiä oli paljon, mutta myös niitä mitä olisin halunnut muuttaa. Mitään ihmeellistä ei kuitenkaan ollut, harmiksi vaan video tästä luokasta jäi uupumaan, kun kuvaus oli pätkässyt muistin loppuessa ihan alkumetreillä! Tuloksesta olin tosi ylpeä, niin valtavan isossa luokassa pääsin sijoille, ja palkintojenjaossakaan en ole hetkeen pyörähtänyt.

     Tämä olisi ollut mun ja Codan ensimmäinen palkintojenjako, mutta Coda oli hoidettu pois jo pari tuntia ennen luokan loppumista. Sain palkintojenjakoon lainaksi Veronican Belamiksen, ja olin kyllä vähän kauhuissani kun en kyseistä heppaa ollenkaan tuntenut :D Huutelinkin katsomoon omistajalle että "miten tää toimii?", vastauksena sain "Sanot vaan laukka niin se lähtee!" Vielä viimeinen vilkaisu, "meneeks tää kovaa?" Naurua pidättelevä nyökkäys tuli vastaukseksi, ja siinä vaiheessa mietin että mitä jos ravailen vaan portille suoraan. Porukan lähtiessä kiitämään, mitään ei ollut kuitenkaan enää tehtävissä, aluksi heppa pomppi paikallaan, niin tokaisin vaan sitten että "laukka!" ja johan läks. Tyylikkäästi vedettiin baanaa ympäri, välissä kierrellen kentällä olleita kukkapuskia. Kieltämättä ihan hauska kokemus tämäkin, kiitos vielä Verolle hepan lainasta :)

     Torstaina sain nukkua vähän pidempään, ja tähtäsin metrin alkuun kisa-alueelle, jotta ehtin kävellä Aasan apuna radan ja olla verkassa. Sen jälkeen käveltiin Vaten kanssa rata, ja katselin siinä että nyt on esteet kyllä 110cm eikä yhtään alle. Arvostelu tässä luokassa oli A.2.0, elikkä aikalukka yhdessä vaiheessa. Päätin kuitenkin heti, etten ratsasta aikaa ollenkaan, luokka oli kuitenkin sen verran iso, esteet tapissa, ja viime kympistä taas hetki vierähtänyt. Mielummin halusin välttää virheitä, ja yrittää ratsastaa edellistä päivää paremmin. En tiedä onnistunko siinä, mutta rata oli ihan okei. Välissä vähän lähellä, ja rytmi ei ollut ihan kunnossa läpi koko rataa.

     Vaikka rata oli ihan perus, oli siinä kokoajan tehtävää, ja sai kyllä ihan keskittyä miten sitä aikoo ratsastaa ja mitä pitää seuraavaksi tehdä. Puomit pysyi ylhäällä, mutta enimmäisaika ylittyi muutamalla sadasosasekuntilla, tuoden meille tulokseksi 1vp. Ei haittaa, mutta kyllähän se pyöreä nolla olisi kauniimmalta näyttänyt. Isohko ja vaikea kymppi kuitenkin suhteellisen kunnialla taas suoritettu, joten ihan tyytyväinen saan kuitenkin olla. Ensi kerralla aikaluokassa vaan muistan, että vaikken aikaa haluaisikaan ratsastaa, turha haahuilu ja aitojen nuolenta saa jäädä pois. Muistakaa säätää mutterista laatuja paremmaksi!

linkki to 110cm

     Perjantaina mun luokka oli ensimmäinen, ja alkoi klo. 9.00! Sai siis taas availla silmiä ihan aikaiseen, että kerkesi kävellä radan. Katsoin muutaman ratsukon, ja sitten valuin laittamaan Codaa kuntoon. Esteet oli pienempiä kun torstaina, ja rata oli muutenkin kivan ja helpohkon oloinen, vaikka tekemistä toki riitti. Lähdin viimeiseen starttiin hyvillä fiiliksillä, ja halusin vaan radan, johon voisin itse olla tyytyväinen. Radan, jonka jälkeen voisin muistella Hangon kisoja lämmöllä, tyytyväisenä omaan tekemiseen.
     Arvosteluna perjantaina oli 307.1, eli uusinta jatkuisi suoraan perusradan jälkeen, mikäli ensimmäinen vaihe sujuisi virhepisteittä. Itse en uusintaan päässyt, sillä nappasimme puomin sarjan b-osalta perusradalla, mutta siitä huolimatta olin tosi tyytyväinen! Rata oli hyvä, ja Coda suoritti juuri niin miten mä pyysin. Kakkoselle vievä kurvi meinasi lähteä vähän valumaan ulos, mutta koutsilta tuli kommenttia että yksi parhaista radoista tähän mennessä! Lähestyminen sarjalle onnistui ihan nappiin, mutta vauhtia oli vähän liikaa, muistin kuitenkin Vaten neuvon ensimmäiseltä päivältä, että ahtaassa välissä oma ylävartalo pystyyn. Kuitenkin okserin etupuomi tipahti, kun unohdin laittaa jalan kiinni ponnistuksessa, ei haittaa, sellaista sattuu :)

linkki pe 110cm

     Perjantain startin ja Codan hoidon jälkeen alettiin pakkaamaan kamoja kasaan. Aasan heppa lähti kotiin jo Torstaina, joten menomatkan Coda matkusti ihan itsekseen. Äiti ja iskä lähti viemään Codaa kotiin, ja mä jäin siivoamaan karsinaa. Sen jälkeen katselin rauhassa luokkia, söin, jutustelin kavereiden ja tuttujen kanssa, sekä auttelin vähän Anua ja Pyryä. Myöhemmin iltapäivästä äiti ja iskä tuli takaisin, ja viimeisen luokan jälkeen lähdettiin isommalla porukalla syömään.

     Lauantaina meillä oli ohjelmassa vaan kisaturisteina ja apukäsinä olemista, ja kotosalla Helmi keventeli Codalla :) Päivä oli tosi kiva, ja Hankoon on kyllä päästävä myös ensi vuonna! Sunnuntain GP:tä odotin innolla, mutta tosiaan kaikki sunnuntain luokat jouduttiin perumaan yön sateiden vuoksi. Pohja ajautui käyttökelvottomaan kuntoon, mutta sitä se on täälä Suomen kesässä. Pääsinpä nopeammin kisujen luo kotiin ♥ Ostin muuten myös uuden kisatakin, joka näkyy ratavideoilla, tarkempaa kuvaa siitä ehkä myöhemmin :)

♥150 Blogi nyt Instagramissa!

Vihdoin myös IG:ssä

Kerroinkin alkukesästä uudesta puhelimestani, ja nyt olen saanut aikaiseksi lisätä myös blogin instagramiin! Hangon kuulumisia tulossa pian, nyt kuitenkin pieni välitiedotus uuden aluevaltauksen parista :)

Löydymme nyt siis myös Instagramista nimellä esteheppacodanelamaa, tässä suora linkki.

Menkääs kaikki seurailemaan :)!

♥149 Jälleen kouluaitojen sisällä

Koulukisat 18.7

 

Lauantaina startattiin taas koulukisoissa Kellokoskella, ja mentiin tuttu ja turvallinen KN-special. En kyllä juurikaan haluaisi ulkopuolisissa koulukisoissa enää käydä, sillä onhan siinä aina oma vaivansa, ja kun me ei kuitenkaan mikään kouluratsukko olla. Ensi viikonloppuna kotitallillamme Rakella olisi ollut kisat, mutta mä olen ke-su Hangossa niin ne jäävät sitten välin. Se oli ainakin yksi syy ottaa osaa näihin Horsy Teamin järjestämiin koulukarkeloihin.

     Aamuherätys ei onneksi ollut aikaisin, ja heräilin ihan omaan tahtiin kahdentoista maissa. Mun startti oli vasta viideltä, joten aikaa oli hyvin tuhlattavaksi. Yksi isoimmista asioista mikä saa savun nousemaan mun korvista, on letitys. Muistan miten junnuna aina letitettiin poneja innoissamme, ja sain aina sykeröistä ihan mallikkaita. Codan harjassa on kuitenkin sellainen, että joko sykeröt ovat millin päässä toisistaan, taikka sitten niin paksuja että lettarit vaan katkeilee. Mä yritän ratkaista ongelman ohentamalla Codan harjaa ohennusaksilla, mutta silti homma tulee varmasti aina olemaan musta vähintäänkin kamalaa.

     Päästiin kuitenkin lopulta tuskaisen ja jokseenkin epäonnistuneen letitysrupeaman jälkeen lähtemään kisapaikalle, johon meiltä ajaa n. 10 min. Käytiin Emilian kanssa katsomassa yksi rata, jonka aikana vielä kertasin sitä mielessäni. Vaikka olen kyseisen ohjelman mennyt kymmeniä kertoja elämäsäni, pitää se kuitenkin tuoda aina uudestaan mieleen, etenkin kun edellisissä kisoissa ohjelma oli eri. Siitä sitten mentiin laittamaan Coda kuntoon, ja lähdin verryttelemään verkkakentälle.

Hienosti taas ohjat roikkuu ja jalka vaeltaa takana.

     Coda oli verkassa ihan normaali, vaikkakin kisakentän päädyssä olevassa verryttelyssä se oli vähän villi. Radan päässä sai siis odotella ja verkkailla kolme seuraavaa lähtijää, ja Coda otti melkoisesti kipinää yhdestä suokista kun se tömisi niin paljon :D Joka askellajista lensi perä, ja taisi se vähän pystyynkin hypätä siinä riekkuessaan. Nauratti vaan, ja tuli ihan Codan nuoruusvuodet mieleen.. Koitin kuitenkin saada aina tilanteen pian rauhalliseksi, ettei aiheutettaisi häiriötä muille verryttelijöille, tai etenkään suorittavalle ratsukolle. Hassu poika, en tiedä oliko se innoissaan vai kauhuissaa, mutta kuvien perusteella se halusi vaan äkkiä pois!

     Rata sujui ihan ok, isompia rikkoja ei ollut, ja porskutettiin melko tasaisesti eteenpäin. Ensimmäisessä loivassa tuli pieni tahtirikko laukalle, mutta muuten rata sujui melko okei. En kuitenkaan ymmärrä miksi en osaa ratsastaa yhtään normaaliin tapaan koulukisoissa! Jähmetyn vaan jotenkin, ja isoin ongelma mikä tulee nyt korjata jos joskus mielii tästä eteenpäin siirtyä, on valuva ohja. Ohja ei vaan pysy mulla kädessä, ja Coda pääsee sen vuoksi liian pitkään muotoon. HeB-luokissa se nyt ei niin vakavaa ole, mutta jos sitä HeA:ta haluaisi lähteä kokeilemaan, niin ohja on pysyttävä kädessä, ja hevonen paketissa.

linkki videoon

     Olin vähän pettynyt rataan, ja heti tuli taustajoukoista tiukkaa kommenttia miten rata ei ollut tosiaankaan parhaitamme. En kuitenkaan tuuppaile nuttura niin kireällä, että ottaisin asioista sen kummenpaa painetta. Ensi kerralla paremmin, ja mielellään kotikisoissa niin voi olla vähän rennommin mielin taas. Kotona järjestetyissä kisoissa ollaan kuitenkin aina saatu parempia prosenttejakin, niin vähän ankealta tuntuu lähteä reissaamaan muualle, ja saada vielä kotiinviemisiksi huonot prosentit. Saatiin joku reilu 56%, eikä sijoituskaan ollut kovin kaukana, mutta silti olisin saanut ratsastaa paljon jämäkämmin. Mun pitäisi ajatella kisoissa ratsastavani vaan Jonnan tai Empun valmennuksessa, ja kuvitella niiden kommentit mun päähän avuksi. Tollanen matkustelu on jo vähän last season.

     Saatiin paperilla kommenttia kivan rennosta ja tasaisesta menosta, mutta ratsastus olisi saanut olla tarkempaa ja täsmällisempää. Numerot pyörivät siinä 5 ja 6.5 paikkeilla, eikä saatu edes yhtään seiskaa, mutta ei se mitään. Ainahan onnistunut suoritus ja ruusuke motivoi paremmin jatkamaan eteenpäin, mutta toisaalta huonomman radan jälkeen haluaa näyttää että kyllä me parempaankin pystytään. Nyt vaan treeniä ja letityskurssia alle ennen seuraavaa kertaa, ja sitä ennen saadaan taas keskittyä kilpailemaan oman lajimme parissa. Enää pari päivää ennenkuin vadelmavene lähtee kohti hankoa, mukanaan Idde ja Coda, sekä Aasa ja Andrea. En malta odottaa, tulee varmasti upeat kisat, jotka käydään neljännellä tasolla yli 1200 osallistujan voimin :)

Kuvista kiitos Suvi Tuomelalle!

♥148 Toivekuvat part 2

Toivekuvapostauksen toinen osa

 

Tässä tulee nyt siis loput toivekuvat, jos olet missannut ensimmäisen osan niin se löytyy täältä! Kiitos kaikille toiveita lähettäneille, toivottavasti pidätte postauksesta :)

Onnellisuus

Olen joka päivä onnellinen Codasta, mutta tässä kuvassa ollaan onnellisia hyvin menneistä kisoista :) Kuva Riihimäen kisoista viime vuodelta!


Varjo

Äiti, minä ja Coda :)


Ensimmäinen kuva

Tämä kuva on ensimmäinen kuva meistä Codan oston jälkeen. Koeratsastuksesta löytyy pari järkyttävää otosta vieläkin huonommalla laadulla varustettuna, mutta tätä kuvaa pidän kuitenkin ensimmäisenä kuvana meistä.


Arki

Maastossa

Yritin vältellä talvikuvia mutta pakko kuitenkin laittaa tää!


Eka hyppy


Ekoista hypyistä ei ole kuvia mutta tästä pääsee videoon jossa näkyy meidän ekat hypyt kokeilussa, ja tästä ekaan estevalmennukseen :D hahhah!


Ilman satulaa

Codan kaunein varuste

Mun mielestä kaunein on otsapanta ♥

Codan isoin hyppy

Coda kisasi viime kaudella tosiaan 7-vuotiaiden racingia, joka käytiin 130cm ja 135cm tasolla. Sitä isompia Coda on tuskin kotona hypännyt, eli isoimmat hypyt on 135cm, tämä kuva viimevuodelta Savonlinnasta :)

Parhaat kisat

Meidän parhaat kisat kokonaisuutena on varmaankin tän vuoden Savonlinnan kilpailut. Ruusukkeen ja kolmen puhtaan suorituksen lisäksi radat oli tasaisia, ja suoritettiin koko viikonloppu hyviä ratoja :)

Codan paras askellaji

Tätä piti hetki miettiä, sillä Codan kaikki askellajit on ihan laadukkaita. Sillä on hyvä käynti ja yliastunta, mutta toisaalta se on välillä melko löysää. Laukka taas on hyvin säädeltävää ja muutenkin kunnossa, mutta kuitenkin päädyin valitsemaan ravin. Codan ravi on hyvä, iso ja laadukas, ja alunperin sen kokeilusta jäi hyvä ravi mieleen. Kuva viime aluekoulukisoista Kellokoskelta.

Codan ja mun lempipaikka

Vaikka kuvan ilme ei ehkä siihen suuntaan viittaakaan, niin kyllä mä luulen että mun ja Codan lempipaikka on kisoissa! Molemmat rakastaa hyppäämistä, ja kisojen tunnelma saa siihen vielä erityisen vivahteen :) Kuva RidersInnin kisoista.

Mitä piditte?