Satulassa taas
Voi että miten ihana tunne oli löytää itsensä taas hevosen selästä. Viiteen päivään en ole päässyt ratsastamaan, ja uskokaa tai älkää, tuo viisi päivää tuntui vähintäänkin viideltä viikolta. Codalla oli siis hierontavapaat, jonka perään onnistuin tulemaan kipeäksi. Codan ratsastus ja hoito oli toki priimaa ilman muakin, mutta tietenkin se harmitti kun ei itse päässyt selkään.
Oltiin tänään siis Empun kouluvalkussa, ja äiti pääsi ottamaan videota. En oikeen osaa ottaa kantaa valmennukseen, koska mulle jäi Codasta vähäsen ristiriitainen fiilis. Toisaalta se tuntui melko kivalta, etenkin loppua kohden, mutta joku siinä silti mätti. Tunne ei ollut millään lailla paha, ja positiiviset puolet valmennuksesta vei ehdottomasti voiton, silti mua jäi mietityttämään miksi se on ollut viimeaikoina aikaisempaa kovempi edestä. Seurailen nyt tilannetta, mutta eiköhän se oikeanlaisella ratsastuksella tästä taas parane, kuitenkin taivutukset, hieronta, ja raspaus on juuri suritettu, niin missään niissäkään ei voi "vika" olla :)
Tätä hieman epätasaista kuolaintuntumaa lukuunottamatta jäi ihan kiva fiilis. Mulla ei ollut kannuksia, ja siihen nähden sain Codan etenemään ihan kivasti. On kyllä kiva katsella aina tasaisin väliajoin näitä videoita kouluvalmennuksesta, kun voi todeta että kai me ollaan edes vähän menty eteenpäin. Töitä on vielä paljon tehtävänä, mutta pikkuhiljaa jotain alkaa myös sujua niinkuin pitää. Kun mä vaan vielä saisin pidettyä hyvän fiiliksen koulukisoissa, olis aika jees.
Kisaaminen tosin saa sekä esteiden että koulun osalta jäädä nyt tauolle siksi aikaa, että kirjoitukset ovat ohi. Kisaamisen makuun palataan siis luultavasti vasta lokakuun puolella, ja ratsastaminenkin jää nyt siihen asti vain muutamaan kertaan per viikko. Katsotaan miten suunnitelma onnistuu käytännössä, mutta nyt pitäisi vaan jaksaa lukea, hyi.
