Olenpas hyvä taas säätämään kaikkea turhaa valmennuksessa... Muuten tunti sujui oikein kivasti, mutta yhdellä radalla toin Codan parille okserille ihan päin mäntyä (näkyy videolla). Mulle tälläiset viikon hyppytauot kostautuu kyllä aina, ja lamaannun välillä, mutta onneksi saan sitten myös useimmiten aina korjattua :)
Tämä kuva eiliseltä
Tosiaan maanantaina hypeltiin taas Emman kanssa Tuiskun silmän alla, ja valmennus sujui omalta kohdaltani vähän vaihtelevalla menestyksellä. Alussa Coda ei oikein jaksanut innostua pienillä, mutta kun esteet nousi vähäsen niin sain sen paremmin rytmiin. Muutamia mokia tuli, mitkä videolla näkyy, ja harmitti kyllä ihan älyttömästi oma lamaantuminen. Miksen voi vaan ratsastaa? Valmennus oli kuitenkin oikein kiva taas, mutta itseäni tuollaiset tunaroinnit jäävät aina harmittamaan kauheasti! Sain sitten korjattua onneksi, mutta valmennuksen jälkeen oma fiilis oli melko ristiriitainen. Haluaisin kuitenkin olla aina Codalle reilu ja luottamuksen arvoinen, enkä sössiä mm. etäisyyksiä tuolla tavalla.
Eilen Maria ratsasti Codan läpi, ja tänään mulla on illalla Empun kouluvalmennus. Perjantaina mun piti mennä RidersInniin hyppäämään metri, mutta jätetään se nyt kuitenkin väliin ettei tule liikaa estekisoja ja hyppyjä Codalle :) Lauantaina kuitenkin suunnataan näillä näkymin koulukisoihin Kellokoskelle, ja mennään sielä KN-special.Toivottavasti sujuisi hyvin!
Toivekuvapostauksen toinen osa on tulossa vielä tämän viikon aikana :)
Toiveita tuli ilokseni sen verran reippaasti, että jaan kuvat kahteen osaan. En halua postauksesta liian pitkää, joten puolitus tuntui oikealta vaihtoehdolta :) Otan tähän nyt mukaan siis n. puolet toiveista sekalaisessa järjestyksessä!
Kommentoikaa alle mitä piditte :)!
Lempi kuva
Tällä hetkellä lempi kuva on tämä Hanna Heinosen ottama kisakuva RidersInnistä. Mun mielestä tämä on kiva, koska molemmat näyttää suhteellisen järkeviltä, ei säädä mitään turhaa, ja kuva on otettu oikeaan aikaan. Lisäksi Ympäristö ja valkoinen hiekka luovat kivan tunnelman!
Paras muisto
Parasta muistoa on erittäin vaikea eritellä, sillä niitä on niin älyttömän monta! Ekana mieleen nousi kuitenkin ensimmäinen yhteinen sijoitus Codan kanssa. Se hetki oli vaan niin mieletön, kun oltiin tehty niin paljon töitä, mentiin kauden 2014 viimeisiin kisoihin Ypäjälle, tehtiin hyvä ja tasainen rata ehkä ensimmäistä kertaa, ja se riitti. Muistan kuin eilisen päivän, miten ajettiin Ypäjältä kotiin, ja seurasin equipesta miten 100cm etenee. En voinut uskoa silmiäni, kun näin että päästiin sijoille, olin ihan älyttömän ilonen! En niinkään edes sijoituksesta, vaan siitä miten hyvältä tuntui kun työ palkittiin :)
Codan paras varuste
Paras varuste on micklemit! Coda on liikkunut noilla suitsilla ihan erilailla kun millään muilla, ja se tykkää niistä todella paljon. En vaihtaisi pois :)
Kaikki ruusukkeet
Tässä on siis mun ja Codan yhdessä ansaitut ruusukkeet. Mulla on toki ennen Codaa saatuja ruusukkeita aika paljon, ja Coda on myös Tuiskun kanssa viime vuonna saanut useita ruusukkeita, mutta niitä ei tässä ole. Tämän postauksen aiheena ollaan kuitenkin me Codan kanssa, joten tässä siis meidän yhteiset ruusukkeet :) 1 . Ypäjä 100cm, sija 15. 2. Laakso 90cm ja 105cm, molemmista neljäs sija. 3. Koulukisat HeB 61% ja sija 3. 4. Ypäjä 110cm sija 7. 5. RidersInn 100cm sija 11. 6. Mun ja Codan ensimmäinen ruusuke ensimmäisistä yhteisistä kisoista. 60cm - clear round arvostelulla. 7. Koulukisat HeB 65,2% ja sija 5. 8. Savonlinna 100cm sija 10.
Codan lempipaikka
Uskon Codan lempipaikan olevan laukkarata. Coda on aina innoissaan hiitillä, oli askellaji mikä hyvänsä! Hiitin kurvin jälkeisessä pitkässä loivassa ylämäessä kelpaa päästellä menemään, ja vaikkei Coda yleensä pukittele, niin kurvista ylös laukatessa saattaa perä lentää ilosta jopa ihan kunnolla :D
Nolo kuva
Tästä ei oikeen voi sano mitään muuta kun että: aina ei voi onnistua, ei edes joka kerta! :D
Rakkaus
Mulla on paljon kuvia mitkä tähän olisi käynyt, koska rakastanCodaa vaan niin mielettömästi♥
Like a boss
En tiedä miksi, mutta musta tää sopi tähän parhaiten!
Peto on irti
(tai Idde on irti ;) )
Tää on oikeesti aika creepy :D hahhah!
Kesä
Nämä kuvat tuli juuri vähän aikaa sitten, mutta kuvastaa kyllä vahvasti kesää sen syvimmässä merkityksessä :)
Codan hauska ilme
Coda on tunnettu siitä, että siitä pitää ottaa aina 100 kuvaa jotta edes yhdessä sen korvat osottaisi eteenpäin. Joka kuvassa sen korvat sojottaa minne sattuu, ja toinen on sitten toi ylähuuli... Tämä Savonlinnassa otettu kuva on taas oikea Codan taidonnäyte :D
Mun blogissa ei olekaan tainnut toivekuvia vielä olla, joten nyt olisi oiva aika toivekuvapostaukselle. Jos joku ei tiedä mitä se tarkoittaa, niin tiivistettynä te laitatte mulle aiheita tai tilanteita, joista haluaisitte mun lisäävän kuvan. Aikaa toiveiden lähettämiseen on sunnuntaihin, eli 12.7 saakka :)
Nyt on Savonlinnasta kotiuduttu, ja taakse jäi varmasti yksi kesän kohokohdista ja parhaista kisoista! Torstaista Sunnuntaihin saakka kestänyt reissu oli jo ihan kesäretken muodossakin oikein onnistunut, mutta siihen päälle kun lisää vielä hyvin menneet kilpailut, niin ei voi kyllä kuin hymyillä :)
Torstaina ratsastin Codan vielä kevyesti läpi ennen lähtöä, ja kuorkit starttasi pihasta siinä kolmen maissa. Illalla oltiin perillä, purettiin hepat ja tavarat, sekä lopuksi omat kamat. Viikko sitten sain uuden kisakaapin, ja voin kyllä sanoa että se oli ihan mielettömän hyvä ostos etenkin näitä kisoja ajatellen! Kaikki oleellinen mahtui siihen, pysyi kuivana, lähellä, ja lukittuna. Pyryn kisakaappi sen sijaan oli jäänyt auki, ja sinne oli mennyt ihan jäätävä käärme :D Onneksi niitä ei tämän yhden yksilön lisäksi tarvinnut kohdata enää, vaikkakaan itse en onneksi tätäkään nähnyt livenä. Toinen mukava eläimellinen yllätys taas oli, kun iskä oli ajamassa henkilöautolla jaboilta leirintäalueelle, ja suoraan tyhjältä taivaalta lensi myyrä auton katon kautta ikkunaan! Lisäksi vielä saunassa oli hiiri, ja mökki täynnä yöperhosia, mutta muuten eläinystävämme oli ihan tassuilla tai kavioilla varustettu :)
Perjantaina nukuin ihan hyvin, ja joskus kymmenen maissa hurautin mopolla katselemaan kisoja. Äiti hoiti ystävällisesti aamu-ihmisenä jokaisen aamuruokinnan, ja -kävelytyksen, koska sillä alkoi loma, ja itse taas olen koko viikon töissä. Mun luokat oli jokapäivä vasta iltapäivällä, joten päivällä oli hyvin aikaa katsoa isoja luokkia. Osallistuin siis D-lupa Cup:iin, jossa luokat käytiin 100cm ja 110cm korkeudella. Joka päivä sai valita kumman korkeuden menee, ja mä olin päättänyt mennä perjantaina metrin, ja muina kympin jos vaan kaikki sujuu hyvin. Perjantaina arvostelu oli 367.1, elikkä uusinta jatkui suoraan perusradalta mikäli puomeja taikka kieltoja (tai yliaikaa) ei ollut tullut. Radat oli kyllä joka päivä tosi kivat ja hyvin suunnitellut, kiitos Ylänne!
Mun mielestä mun rata sujui kokonaisuudessaan tosi kivasti, paikat osuivat aika hyvin, ja rytmi säilyi läpi radan. Vapo-okserille hyppy lähti sekä perusradalla, että uusinnassa kaukaa, mutta muuten olen itse oikein tyytyväinen rataan ja omaan ratsastukseen. Koutsilta tuli korjattavaksi vielä ulkoavut uusinnassa paremmin läpi. Aika riitti 63 lähtijän luokassa ruusukkeeseen ja sijaan 10, hieno Coda ♥
Lauantaina menin siis 110cm, joka oli arvostelulla A.2.0, elikkäs aikaluokka. Mä en kuitenkaan halunnut juurikaan aikaa ratsastaa, vaan tärkeintä mulle on nyt saada reilusti rutiinia 110cm-luokista, ja puhtaita ratoja. Siinä onnistuttiin, ja rata oli omasta mielestä ihan kiva yhtä hullua etäisyyttä lukuunottamatta, jonka varmasti sanomattakin tajuaa tulleen esteelle numero 7. Puhtaasti kuitenkin yli, eikä se edes selkään tuntunut ihan noin hassulta, mitä videolta näkyy (että etujalat ponnistaa eri aikaan). Rataan kuitenkin erittäin tyytyväinen, ratsastin jopa ihan kelvollisesti suurimman osan radasta, sekä hevonen oli ihan huippu! Klmosella ehkä vähäsen lähellä, mutta muuten annoin rytmin pysyä, en nykinyt pahemmin, ja en häseltänyt turhaa mitä yleensä teen kun esteet nousee yli metrisiksi. Sija lopultaa kuitenkin 54 lähtijän luokassa neljäs ei sijoittunut, vaikka kierreltiin tarkoituksella isot tiet. Pahoittelen tämän videon laatua, sillä tämä otettiin kännykällä, eikä sitä saanut joskain syystä teräväpiirrolle. Muista videoista kuitenkin säätäkää laatuja mutterista!
Sunnuntaina lähdin viimeiseen kisapäivään hyvillä fiiliksillä! Oli huippua huomata, miten Coda voi luottaa muhun taas täysillä, ja vaikka tekisinkin virheitä, se taistelee mun kanssa :) Ihan parasta! Sunnuntaina mua ei jännittänyt enää niin paljon, mutta olin vähän huolissani Codan jaksamisesta. Se on sellainen hevonen että tuollainen helle imaisee nopeasti energiavarastot tyhjäksi, henkinen ja fyysinen väsymys oli valmasti molemmilla kasvussa. Päätin kuitenkin että yritän parhaani mukaan tsempata viimeisen radan, ja annan Codalle mahdollisimman kevyen verryttelyn, ettei se väsähdä liikaa. Kolme päivää kisaamista on varmasti monelle, mutta etenkin Codan kaltaiselle hevoselle melko rankka rupeama, kun se ei muutenkaan ole usein mikään ruutitynnyri.
Verkassa huomasin heti, että se ei ollut itse menossa niin hyvin eteenpäin, mitä kahtena edellisenä päivänä. Se reagoi kyllä jalkaan, tosin pienellä viiveellä, eikä niin hyvin. Ajattelin, että nyt niin lyhyt verkka kun mahdollista, ja luotin että radalla saan sen vielä syttymään viimeisen rupeaman verran. Näin siinä onneksi kävi! Jalat eivät ihan niin nopeasti nousseet, ja pari hipaisua kyllä tuli, muttei puomeja tullut kuitenkaan alas. Arvosteluna oli tänäänkin A.2.0, mutta meidän oma arvostelu oli selvitkää maaliin yhdessä. Virhepisteetön suoritus, ja aivan mielettömän ylpeä kuski!
Rataan olen ihan tyytyväinen, vaikka omilta mokilta ei kuitenkaan täysin vältytty, kun meinasin melkeen tippua parissa hypyssä :D Kun Coda alkaa väsymään, sen hypyt muuttuvat (aina kotonakin) löysiksi, mutta tosi isoiksi. Se ei halua pudottaa, joten se korjaa väsymystä terävyyden sijasta isoilla ja hitailla hypyillä. Se on ihan suotavaa, mutta kuskin tulisi pysyä myös silloin kyydissä! Ei kuitenkaan sen ihmeellisempää, saatiin onneksi jatkettua rataa vaikka vitosen jälkeen taisi jalkkarikin irrota kun etäisyys tuli lähelle ja hyppy ylöspäin. Sarjalle kuitenkin hyvin, ja muuten etäisyydetkin osui ihan hyvin! Oon kyllä niin ylpeä Codasta, ja ehkä vähän itsestänikin, kolme puhdasta rataa Savonlinna OperaGamesista, taidetaan olla ihan hyvä tiimi :)
Kokonaisuudessaan reissu oli siis oikein onnistunut, ja ainoa asia mikä hieman harmitti, oli kun rantaan vievä tie ei enää ollut auki. Olisi ollut tosi kivaa taas päästä näin vuoden jälkeen veteen, ja katsoa päästäisiinkö kymmentä metriä pidemmälle tällä kertaa. Muuten kaikki sujui niinkuin piti, ja meidän porukalla meni kaikilla kisat hyvin! Anu ja Pyry nappasivat molemmat voiton 130(-135cm) tasolta, ja muutkin hepat hyppäsi hyvin. Tarkempaa analyysiä niistä pääsette kuitenkin luultavasti tarkkailemaan Rake-tallin omasta blogista. Kiitos koko porukalle hyvästä seurasta ja jeesistä, ensi vuonna toivottavasti uudestaan ♥
Anu ja Elba ll 130cm palkintojenjaossa :)
Jos meistä löytyy kuvia, niin saa vinkata! Lisään sitten myöhemmin näytille jos löytyy :)
Voi vitsit miten mä rakastan kesää! Lämpö on alkanut hiipiä pikkuhiljaa tänne kylmään pohjolaankin, eikä pahempia tulviakaan ole seuraaville viikoille luvattu. Sadetta on ollut jo ihan tarpeeksi, ja pieniä kuuroja on kyllä vieläkin välillä esiintynyt. Toivon tietysti Savonlinnaan hyviä ilmoja, ja tällä hetkellä säätiedotteen mukaan elohopea kohoisikin aika kivoihin lukemiin! Miinuspuolena tässä kuitenkin on hevosten hyvinvointi, kun hepat ei pääse päiväksi tarhaan, täytyy pitää huolta ettei ne paahdu jaboissaan :)
Välillä rennommin!
Maanantaina Codalla oli kengitys, ja se sai erittäin kevyen päivän. Käytiin vaan maastossa ilman satulaa lähinnä kävelemässä, vaikka mahtui mukaan muutama pieni ravipätkäkin. En tiedä miltä meno kameran linssin läpi yleensä näyttää, mutta Codan ravi on aika kamala istua etenkin ilman satulaa. Satulan kanssa alan itseasiassa pikkuhiljaa jo pystyä istumaan ravissa edes jotenin, mutta puolitoista vuotta siihenkin meni! Vieläkään meno ei ole mitään eleetöntä ja kaunista, mutta kyllä se pylly sielä penkissä edes jotenkin pysyy, etenkin lähtökohtaan verrattuna. Ilman satulaa ravissa on kyllä oikeasti pysymistä, ja vatsalihakset saavat työskennellä täydellä teholla :D
Kiersimme hiitin kautta takatielle, ja sitten käytiin kentällä ja maneesissa pyörähtämässä, koska näytin samalla hieman paikkoja parille tutulle. Tämä kesä-Coda on kyllä ihan uskomaton, miten talvella kahdella jalalla kävelevä ruutitynnyri voikaan kesän kukoistaessa muuttua tollaiseksi rauhallisuuden perikuvaksi :D Okei, ei Coda toki enää ole ollut läheskään niin kahjo kun tullessaan, mutta ero vuodenaikojen välillä on silti huomattava. Säähän se myös reagi herkästi, helle saa vedettyä sen energiavaraston täysin tyhjäksi, kun taas viileänä sadepäivänä virtaa saattaa löytyä vaikka kuinka. Mun mielestä Coda on paljon kivempi ratsastaa silloin, kun siinä on omaa energiaa, mutta tietenkin ylimääräinen pelleily-energia pitää saada ohjattua työntekoon!
Apuaaa, huomenna jo kuorkki lähtee kohti Savonlinnaa!
